Olikohan tälle tarkoitus nauraa?

Vasta Kirjakko-blogin jutun luettuani tajusin, että Eve Hietamiehen kirja Yösyöttö (2010) oli kai hassu kirja. Jostain syystä minua ei naurattanut kertaakaan. Toisaalta olenkin tosikko, joten ehkä se johtuu siitä…

Yösyöttö kuvaa toimittaja Antti Pasasta, jonka vaimo lähtee synnytyslaitokselta suoraan pois ja jättää Antin vastasyntyneen vauvan kanssa sairaalan ovien eteen. Vaimo Pia sairastuu masennukseen ja psykoosiin, ja Antti saa selvitä pienen poikansa kanssa miten parhaiten taitaa. Tietenkin Antti onnistuu, mutta ihan helppoa se ei ole.

Hietamies on oivaltanut kirjaa ideoidessaan jotain mielestäni oleellista lapsiperhearjesta ja sukupuolirooleista. Ensinnäkin suurin osa vauvanhoidollisesta tuesta, sekä epävirallisesta että virallisesta, on suunnattu äideille. Pientä vauvaa hoitava isä on anomalia kaiken äitikeskeisen viestinnän keskellä. Toiseksi Antti Pasanen (jota ei toki voi yleistää kaikkiin miehiin, mutta kirjassa hän nyt vain edustaa sukupuoltaan) tuntuu olettavan, että vaimonsa Pia olisi osannut kaiken vauvaan liittyvän vain siksi, että hän on nainen. Voin kertoa Pasaselle ja kaikille muillekin, ettei ainakaan minun elimistööni tai aivoihini ole koodattu valmista ohjetta, miten vauvaa hoidetaan.

Toki jälkimmäinen pointti johtuu osittain ensimmäisestä: koska äideille suunnataan niin paljon ohjeita ja tietoa, he myös oppivat enemmän vauvasta jo odotusaikana vaikkeivät kovin paljon edes näkisi asian eteen vaivaa.

Antin vaimon Pian masennusta ei paljon selitellä ja se jää aika ohueksi: näin nyt vain joskus tapahtuu, ja Pia oikeastaan vaikuttaa aika vastuuttomalta ihmiseltä Antin näkökulmasta. Toisaalta kirja on tehty nimenomaan Antin näkökulmasta; vain kerran mies uskaltautuu itsereflektioon, jonka aikana käy ilmi, että hän on oikeastaan ollut Pian raskausaikana aikamoinen kusipää. Tästä ei kuitenkaan seuraa sen suurempaa merkitystä, koska Pia ei kestänyt raskauttaan tai äitiyttään, ja pysyy poissa suurimman osan kirjaa.

Parasta ehkä on Antin kehitysvammainen veli Janne sekä isä, joka pitää poikiaan koossa. Isän opetuksia Antti haluaa siirtää omallekin pojalleen haaveissaan, jossa ydinperhe on vielä koossa:

Opettaisin, että seiso sanojesi takana, älä tuhlaa enempää kuin tienaat, elämä ei ole aina reilua ja joskus se on todellakin sinun syysi. Opettaisin muutakin, mutta nuo varmaan jäisivät sen mieleen.

Vauva-arki on Yösyötössä aika kaameaa. Vaikka lastaan rakastaa, aina sitä takertumista ei jaksaisi, kuten Antillekin käy. Mutta on elämässä hyvääkin, kuten leikkipuistosta löytyneet uudet ystävät.

Sen verran realistinen Antin vauvanhoidon kuvaus kuitenkin oli, että toivoisin, että tämä kirja kuuluisi jonkinlaiseen isyyspakkaukseen, että kaikki miehet lukisivat tämän ennen kuin vauva syntyy. Ettei tarvitsisi sitten ihmetellä, mihin ne päivät kotona kuluvat vauvan kanssa tai miksi lapsen äiti haisee pahalle tai on vähän väsynyt.

Mainokset