Tänään olen taas istunut ihan riittävästi bussissa.

Kahden tunnin kokousta, yhteensä noin neljän tunnin Helsingissä oleskelua varten istuin vajaat seitsemän tuntia linja-autossa. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin, vaikka nykyään ehkä hiukan vähemmän kuin joskus aiemmin. Nykyään osa kokouksista järjestetään jo skypen välityksellä.

Mutta silti: tuntuu kuin tänään ei olisi tehnyt töitä lainkaan, mutta silti olen väsyneempi kuin normaalin työpäivän jälkeen. Selkään koskee; keski-ikäisyyden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa minun tapauksessani myös sitä, että pitkät istumisjaksot kipeyttävät paikkoja.

Tänään mieltä virkisti kuitenkin se, että tiesin kotona odottavan mukavasti lumitöitä. Siinä hommassa jos jossain veri kiertää ja päivän istumiset unohtuvat! Tein aamulla ennen lähtöä jo vähän kolaushommia, mutta illaksi satoi uutta lunta. Kävi kuitenkin niin, etten tälläkään kertaa tehnyt lumitöitä yksin, mutta kyllä puolen tunnin ulkoilu riitti hyvin. Selkään koskee, mutta olen valmis nukkumaan.

Selkä tosin on vähän vähemmän kipeä nykyään, sillä jumppaan muutamana aamuna viikossa Kylli Kukkin ihanan kirjan antamien ohjeiden mukaisesti. Pienikin jumppa auttaa, tai siltä ainakin tuntuu. Seitsemän tunnin bussissa istumista nekään tosin eivät voi poistaa.

Onneksi tänään oli kiva kokous, jossa kuultiin hyviä uutisia, tapasin uusia ja vanhoja tuttuja ja suunniteltiin tulevia näytön paikkoja. Vaikka matka oli pitkä, se kannatti tehdä, sillä ilman verkostoja ja niiden ylläpitämistä tutkijuudesta katoaisi nopeasti pohja.

Mainokset