Huomaan, että viime aikoina blogin kirjoitustahdin harventuessa myös aiheet ovat rajautuneet: kirjoitan jälleen lähinnä vain kirjoista (jotka olivat blogin alkuperäinen aihe), ja silloin tällöin blogin tuoreemmasta teemasta, diabeteksesta. Työstä kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, sillä tämänhetkinen työni ei ole oikein blogitavaraa.

Mutta jotain sentään haluan työstänikin sanoa: ihanan työympäristöni. Kun kesällä muutin maalle, ajattelin käyväni useimpina päivinä Jyväskylässä työpaikalla, sillä pidän kovasti työyhteisöstäni. Aiemmin kotona työskentely ei lisäksi ole ollut kovin tehokasta; saan paremmin aikaan työhuoneella. Väitöskirjan viimeisinä aikoina kävin siellä seitsemänä päivänä viikossa, koska sillä tavalla sain edes joitain osia elämästäni irrotettua työnteosta – kotimatkan verran nyt ainakin.

Viime viikkoina olen kuitenkin jäänyt yhä useammin kotiin työpäivien ajaksi. Työmatka ei ole kohtuuton, mutta se vie aamuin illoin noin 40 minuuttia. Jos saan nukkua sen verran pidempään aamulla, olen todennäköisesti hiukan työkykyisempi. Ja säästäähän se aikaa iltapäivästäkin.

Talvisina päivinä kotona on myös äärettömän mukavaa viettää työpäivä. Takkaan voi laittaa tulet, vetää olohousut ja töppöset jalkaan ja olla meikittä koko päivän. Lounastauolle pääsee kahden metrin päähän, ja iltapäivällä on kiva pitää tauko vaikkapa hakemalla puita liiteristä, käymällä kyläkaupassa tai – kuten tänään – hakemalla ison voisilmäpullan Karoliinan Kestikievarista.

Ja mikä parasta: kotitoimistopäivinä voi nukkua päikkärit, jos siltä tuntuu. Voin aloittaa työt sitten kun ehdin (eli tänäänkin vasta kun olin käynyt asioilla kuntakeskuksessa), ja lopettaa kun olen saanut päivän urakan tehtyä. Aiemmin en ehkä osannut arvostaa tätä aikataulun vapautta yhtä paljon kuin nyt. Melkein kuin downshiftaisi, mutta teen silti työtä yhtä paljon kuin ennenkin.

Tällä hetkellä etäpäivät ovat mahdollisia siksi, että projektissa on siirrytty kirjoitusvaiheeseen: tehtäväni on kirjoittaa ja lukea ja kirjoittaa, ja sen jälkeen taas kirjoittaa. Sitä melkein on parempikin tehdä kotona, missä häiriöitä ei ole ihan niin paljon kuin avokonttorissa.

Ja onhan kotitoimistossa aina Papu.

Advertisements