Sain vakuuttavan kirjasuosituksen norjalaisen Kim Leinen uudesta tiiliskivestä, ja sitten luin Suketuksen blogistakin jutun. Sen jälkeen piti jo tehdä varaus kirjastoon, ettei lukusuositus unohtuisi. Hätkähdin vähän aluksi Ikuisuusvuonon profeettojen (Profeterne i Evigshedsfjorden, 2012, suom. 2014) sivumäärää, viime aikoina kun olen suosinut hiukan lyhyempiä ja kevyemmin sulateltavia kirjoja. Mutta onneksi tartuin tähän, sillä maisteri Morten Pedersen Falckin seikkailut 1700-luvun lopun Tanskassa, Norjassa ja ennen kaikkea Grönlannissa olivat hieno kokemus.

Morten Pedersen Falck opiskelee papiksi isänsä tahdon mukaan, vaikka oikeasti kutsumus olisi lääkärin ammattiin. Papiksi valmistuttuaan hän päätyy lähetysasemalle Grönlantiin. Tanskan valta Grönlannissa ei ole tuohon aikaan selviö, eikä Mortenin tehtävä kristinuskon turvaajana ja Tanskan kirkon edustajana mitenkään helppo. Kim Leinen kirjassa lähetysaseman eri asukkaat, Grönlannin alkuperäisasukkaat ja pappi, palasi, itse saavat vuorollaan kertoa tarinaa eteenpäin. Keskeinen osa Falckin Grönlannin kokemusta sijoittuu Ikuisuusvuonolle, jonne on ryhmittynyt jonkinlainen herännäinen ryhmä grönlantilaisia. Heidän saattamisensa kirkon piiriin eli siis kruunun hallintaan on Mortenin epäkiitollinen tehtävä.

Värejä, tunteita ja elämän raadollisuutta kirjasta ei puutu. Ikuisuusvuonon profeetat sisältää vahvan tarinan, jonka parissa viihtyy hyvin. Sen yksityiskohdat luovat elävän tarinan ja toden tuntua, ja minulle heräsi kiinnostus myös Grönlannin historiaan. Leine kuvaa kirjassaan siirtomaaisännyyden historiaa ottamatta kantaa julmuuteen, mutta näyttämällä sen vaikutuksen.

Vahva suositus tästä kaikille!

Mainokset