Pari päivää sitten ajoin autolla pikkuteitä pitkin erääseen kokoukseen. Jostain syystä mielessäni pyöri autokoulun ajo-opettajani keskeisin ohje viidentoista vuoden takaa. Oli teoria- tai ajotunti, hänellä oli yksi ohje, joka jäi selkäytimeeni.

Jos tie on liukas, sää huono tai näkyvyys heikentynyt, mikä on ensimmäinen asia jonka teet?

Jos edessä näkyy jotain, josta et saa selvää, mitä teet ensimmäisenä?

Jos edellä oleva auto (tai sen kuljettaja) alkaa käyttäytyä oudosti, mikä on ensimmäinen asia, jonka teet?

Kun lähestyt risteystä, mitä teet ennen kaikkea muuta?

Ja ajaessani lumipyryssä kotiin mateluvauhtia, minä jatkoin ajo-opettajani viisautta ja nauroin ilosta, koska oli huono  sää, mutta minulla ei ollut kiire minnekään:

Jos näet kahtenä yönä peräkkäin työhön liittyviä pahoja unia, mikä on ensimmäinen asia minkä teet?

Nosta jalka pois kaasulta.

Onneksi joululoma tuli juuri nyt. Vaikka elämä on hyvää, olen selkeästi ollut loman tarpeessa. Nyt olen nauttinut lumisesta maisemasta maalla, käynyt kerran pitkällä aamulenkillä, syönyt hyvin, ollut ottamatta stressiä joulusiivouksista ja tehnyt vain sen verran kuin itse jaksan. Olen nähnyt Viiden armeijan taistelun ja katsonut edelleen päivittäin Porokuiskaajan arvoitus -joulukalenterin uuden jakson. Viime yönä nukuin ensimmäisen kerran tällä viikolla niin, etten herännyt levottomiin uniin.

Lupaava alku joululomalle.

Advertisements