Tasan viikko sitten olin Worcesterissa hotellissa enkä tiennyt mihin tarttua. Mieli oli vähän matalalla, olo oli yhtä aikaa täysi ja tyhjä. Olin juuri hyvästellyt viimeisetkin uudet tuttavat ja epävirallinenkin konferenssiohjelma oli päättynyt; oli aika pakata laukku ja alkaa suunnata kotia kohti. Lievästi introverttina ihmisenä konferenssit ovat minulle yleensä melko raskaita, mutta tällä kertaa asiat menivät toisin: sosiaalisen seuran väsyttävyydestä huolimatta nautin olostani, tutustuin moniin uusiin, kiinnostaviin tutkijoihin ja kuulin paljon hyviä esitelmiä.

Kyseessä oli Women’s History Networkin vuosittainen konferenssi, joka tällä kertaa järjestettiin Worcesterissa. Aiheena olivat kotirintamat: Home Fronts: Gender, War and Conflict. Aihe oli erinomaisesti onnistunut: se oli riittävän laaja houkutellakseen paljon väkeä, mutta riittävän rajattu, jotta osallistujilla oli paljon yhteistä puhuttavaa. Vaikka ensimmäisen maailmansodan muistovuonna pääpaino oli sen tapahtumissa (ja kotirintaman käsite on luotu ensimmäisen maailmansodan aikana), esitelmien aikarajaus kulki antiikista ainakin Falklandin sotaan asti. Järjestelyt olivat erinomaiset ja kaikki sujui osallistujien kannalta helposti ja keveästi – järjestäjät tosin alkoivat jo näyttää nuutuneilta viimeisenä päivänä…

 

Stanbrook Abbey

Stanbrook Abbey

Mikä lie oli syynä, mutta itsekin jaksoin ihmetellä omaa energiaani. Tutustuin moniin ihmisiin, kävin hyviä keskusteluja ja viimeisen lounaan sitten päätti ”We should write a book!” -heitto, jonka ei välttämättä jää vain heitoksi. Tutustuin moniin nuoriin tutkijoihin, joilla oli hyvä tekemisen meininki, avoin asenne ja kunnianhimoa. Yleensä konferenssin lopussa maltan tuskin odottaa pääseväni kotiin, nyt mieli oli jopa vähän haikea, vaikka olin juuri tavannut nämä ihmiset.

Esimerkiksi Hayley Cross tutkii mustan pörssin kauppaa Glasgow’ssa ja Daniel Swan naisten muistoja työstä Portsmouthissa ja Isle of Wightilla, molemmat toisen maailmansodan aikana. Katherine Rossy käsittelee toisen maailmansodan jälkimaininkeja sukupuolen näkökulmasta Berliinin brittiläisellä ja ranskalaisella lohkoilla. Victoria Woodman puolestaan tutkii kotirintamaa Falklandin sodan aikana. Trudy Scütz työskentelee EUI:ssa Firenzessä, mutta on kotoisin Itävallasta, ja amerikkalainen Erika Weiberg on antiikin tutkija.

Home Fronts oli ensimmäinen konferenssi, johon osallistuin aktiivisesti myös Twitterin kautta. Konffajärjestäjät olivat jo ajoissa mainostaneet tapahtuman omaa twitter-profiilia, ja sen ja #HomeFrontsConf -hashtagin ympärillä käytiin vilkasta keskustelua. Ei välttämättä aina niin kovin syvällistä, mutta some-pöhinä oli muulla tavoin merkittävää. Ensinnäkin se madalsi huomattavasti kynnystä verkostoitua – ja tämän tunnustivat jälkeenpäin muutkin kuin minä ujo suomalainen. Kun on ensin paneelin aikana twiitannut ihmisten kanssa, on paljon helpompi aloittaa keskustelu kahvijonossa. Toinen tärkeä juttu on, että Twitterin kautta yhteydenpito jatkuu. Käyntikortteja taisin jakaa muutaman, mutta kaikilla tohtorikoulutettavilla sellaisia ei ole, ja sitä paitsi kortit hukkuvat – twitter säilyy. Sen kautta saamme toisemme kiinni jatkossakin – ja ehkä sen jonain päivänä tehtävän kirjan ensimmäiset ideat vaihdetaan nekin twiitteinä, kuka tietää.

Paluumatkalla pysähdyin pariksi tunniksi Oxfordiin ja voih, rakastuin kerralla. Oxford oli aurinkoisena syyspäivänä niin kaunis, että päätös matkustaa sinne joskus muutamaksi päiväksi on kova kuin kivi. Kuten eilen kirjoitin, se kolahti myös matkalukemisena olleen Hilary Mantelin Susipalatsin kautta. Kaiken kaikkiaan reissu antoi valtavasti itseluottamusta, motivaatiota ja innostusta, joiden kaikkien kautta jaksan taas suhtautua varsin valoisasti tulevaan talveen ja sen mukana tuleviin haasteisiin.

 

Greetings to my new academic friends, if you are reading this! I send my warmest greetings to you all. I wrote a blog post about the Home Fronts Conf, and wanted to mention just a few persons I met in this wonderful conference – that’s why your names are in the middle of a text in Finnish. 🙂 I have linked your name most often on your Twitter profile or academia.edu -profile. Do not hesitate to send a link to your webpages, if you have any! And feel free to use google translator to this post, though I am not sure if it will help at all.

See you all again, some day! Until that, lets keep in touch! All the best for you!

Mainokset