Sunnuntain Helsingin Sanomissa julkaistiin jälleen listaus syksyn uutuuskirjoista, erikseen kauno- ja tietokirjapuolilta. Viime vuonna olin itsekin mukana tietokirjalistauksessa Onnen aika? -kirjamme kanssa, mutta tänä vuonna tutustuin listaan ihan vain keskivertolukijana. Tai oikeastaan en ehtinyt edes lukea luetteloa ennen kuin Facebookissa ja Twitterissä alkoi vilahdella kommentteja siihen liittyen. Kiinnostuin kommenttien takia ja hain työpaikan kahvihuoneesta sunnuntaihesarin c-osan ihan vain tämän listan takia (oli siinä kyllä muutakin hyvää luettavaa).

Mitkä teokset sitten kiinnostivat minua eniten näistä luetteloista? Kotimaisen kaunokirjallisuuden puolelta ilahduin tiedosta, että Juha Itkoselta on tulossa uusi romaani. Pidin hänen kahdesta ensimmäisestä kirjastaan valtavasti ja vaikka sen jälkeen olen ollut vähän pettynyt, olen silti hänen suhteensa positiivisin odotuksin. Tutustuisin mielelläni myös Hannu Salaman Hakemisen riemu -kirjaan, sillä alaotsikko Harri Salmisen luistelmia ei voi olla kiinnostamatta kun Harrista on tullut luettua aiemminkin parissa Salaman romaanissa. Tuula-Liina Variksen psykologista jännitystä lupaava romaani voisi myös olla hyvä.

Esseitä en juuri ole lukenut, mutta Ulla-Lena Lundbergin esseet ovat epäilemättä kiinnostavia ja voisivat hyvin toimia sisäänheittäjänä uuden tekstilajin suuntaan. Ulkomaisen kaunokirjallisuuden listaus ei juuri herättänyt kiinnostustani. Joukossa oli kyllä tuttuja nimiä, mutta olen kovin huonosti kärryillä useimmista niistä. Cormac McCarthyn uuden kirjan valitsisin ehkä ensimmäisenä.

Itseasiassa paljon kiinnostavampi listaus löytyi tietokirjojen puolelta, josta löysin monta kirjaa kuvitteelliselle to be read -listalle lisättäväksi. Se on sikäli jännä juttu, etten juurikaan lue tietokirjoja – halu on kova, mutta en saa aikaiseksi, kun romaanit toimivat niin paljon paremmin työn vastapainona. Esimerkiksi elämäkertojen lukijana olen suunnattoman laiska. Leena Kirstinän kirjoittama Kirsi Kunnaksen elämäkerta syksyn uutuuskirjoissa olisi varmasti tosi kiinnostava, mutta minulta on lukematta vielä monta muutakin pidempään jonossa ollutta elämäkertaa. Mutta ehkä jonain päivänä. (Ja samalla teen päätöksen ryhdistäytyä elämäkertojan suhteen – ainakin yksi pitää lukea vielä ennen joulua!) Boel Westlinin kirjoittama Tove Janssonin elämäkerta on eräs lukemattomien listalla oleva, mutta silti kiinnostaisi lukea Westlinin ja Helen Svenssonin toimittama Toven Janssonin kirjeiden kokoelma. Kirjeistä historiantutkimuksen lähteenä kiinnostuneena lukisin kirjekokoelmaa ehkä monenlaisiakin näkökulmia mielessäni. Samoin aikalaisdokumenttina ja kokemuskerronnan kannalta kiintoisa on varmastikin Polina Zerebtsovan päiväkirja Tsetsenian sodasta.

Mirkka Lappalaiselta ilmestyy uusi tietokirja – Lappalaisen nimi on totuttu yhdistämään hyvään laatuun. Jos olisin valveutuneempi, lukisin mieluusti myös Li Anderssonin ja Susanna Kosken dialogikirjan. Ehkä tietokirjapuolen listan ensimmäisenä kiinnitin kuitenkin huomioni Mikko Majanderin esseekokoelmaan Lukemisen hulluus, joka jo nimellään puhuttelee ketä tahansa kirjallisuutta harrastavaa. Alaotsikossa sen luvataan sisältävän esseitä kirjallisuudesta ja musiikista, ja koska kirjoittajana on poliittisen historian tutkija, kiinnostavuus on jokseenkin varmaa. Listalla ovat aktivoituneet myös folkloristit: Seppo Knuuttila ja Ulla Piela ovat toimittaneet Ympäristömytologia -nimisen teoksen, joka tulee tietenkin SKS:ltä ulos. Ja vielä historia yhdistyy kirjallisuustieteeseen: Juha Järvelän ja Marjo Vallitun kirjoittamaa Komisario Palmun jäljillä on odotettu siitä asti, kun Juhan Waltari-aiheinen väitöskirja valmistui.

En tiedä, ehdinkö lukea näistä mitään, mutta ainakaan minulle syksyn kirjasato ei ole minkäänlainen pettymys. Päinvastoin: erityisesti tietokirjapuolella on tulossa paljon hyvää.

 

Mainokset