Juhannuksena sisko kokeili kattilaleipää, tuota vaivaamatta valmista trendiherkkua. Leipä oli niin hyvää, että sitä syötiin enemmän kuin on terveellistä. Pakkohan sitä oli kokeilla itsekin.

Tein kattilaleipäni samalla reseptillä kuin sisko, eli Ideasiepon blogia seuraten. Epäilemättä muitakin ohjeita olisi tarjolla, googleosumia kun on melkoisen paljon, mutta tuo ohje oli toimiva.

Sekoitin ainekset eilen illalla ja jätin taikinan peitettynä tekeytymään. Kun tänään tulin Sepänaukion kirpparilta, painelin ilmakuplia taikinasta pois ja käärin sen jauhoitettuun keittiöpyyhkeeseen kohoamaan. Parin tunnin kuluttua kuumensin kattilan uunissa, tipautin taikinan sinne ja paistoin noin 45 minuuttia. Leipä jäi hieman kosteaksi sisältä, eli ilmeisesti paistoaika oli liian lyhyt – minua kuitenkin jo odotettiin pihassa, joten hiukan kiirehdin paistoajan kanssa. Mutta kaikki meni niin kuin pitikin: taikinan hiiva toimi itsekseen, kattilaan ei jäänyt mitään kiinni ja niin edelleen – koko taika onnistui!

Leipä suoraan uunista otettuna.

Leipä suoraan uunista otettuna.

1-WP_20140629_011

Nam, nam, nam.

Leipä on to-del-la hyvää. Nyt tein sen pelkistä valkoisista vehnäjauhoista, mutta sisko ehti jo kokeilla myös hieman tummempaa leipää. Aivan karkeat jauhot tähän tuskin sopivat, sillä taikinaa ei vaivata lainkaan, ja vehnästä syntyy helpoiten sitko.

Kattilaleipä on ehkä helpoin leipä mitä tiedän. No joo, ehkä yläasteen kotsantunnilla tehdyt teeleivät ovat vielä helpompia. Ainoa vaikeus syntyy siitä, että kattilaleipä vaatii aikaa ja sen kautta hieman suunnittelua. Mutta vaivaamista se ei vaadi, ainoastaan sitä aikaa.

Kattilaleivän voi tehdä myös padassa. Minulla on valurautapata ja luulen, että seuraavan satsin teen siinä. Loma lähestyy ja epäilen, että sen aikana teen yhden jos toisenkin satsin tätä herkkua.

Mainokset