Pari viikkoa sitten maalla sisko ehdotti, että kävisimme poimimassa nokkosia. Sattumalta – tai ehkä juuri siksi, että paras sesonki oli käynnissä – olin juuri lukenut paristakin naistenlehdestä nokkosreseptejä ja kehuja kasvin ravintoarvoista. Nokkosen rautapitoisuus on toki tiedetty, mutta en ollut koskaan ennen yrittänytkään poimia nuoria lehtiä.

Sateisena sunnuntaiaamuna kuljimme sitten pellonreunoja ja puutarhan mutkia nokkosia etsien. Ja löytyihän niitä, totta kai. Poimiminen oli muovihanskat kädessä hidasta, kun märät lehdet takertuivat sormiin. Mukaan tuppasi väkisinkin suolaheinää… Sisko ilmeisesti poimi ronskimmin myös varsia mukaan, minä nirsoilin ja napsin vain lehtiä. Varret olisi varmasti hyvin voineet olla mukana, sillä tuohon aikaan kevättä nokkoset olivat noin 10 cm korkeita, eli varretkin vielä tosi pehmeitä.

WP_20140511_003 Sain kokoon nokkosen lehtiä ehkä litran, puolitoista. Sisko oli ahkerampi ja jäi vielä keräämään kun minä jo kyllästyin ja lähdin. Mietin kyllä ihaillen, että jotkut jaksavat kerätä näitä niin paljon, että niitä riittää kuivattavaksi ja myyntiikin. Minä sain kokoon parin ruokakerran annoksen.

Otin lehdet mukaan kotiin ja ryöppäsin ne samana iltana. Saatoin keittää niitä vahingossa vähän liikaakin, vähempikin olisi ehkä riittänyt, ja ravintoarvot olisivat ehkä pysyneet parempina. Yllätyin siitä, miten voimakas pinaatin tuoksu kotiin levisi nokkosista. Rautako siinä tuoksui? Tuntui ihanalta keittää jotain itse poimittua, sillä pieniä mustikkamääriä lukuunottamatta omavaraistalouteni koostuu vain parvekkeen yrttiviljelmästä eli ei juuri mistään.

Pinaattia tuli suunnilleen kahden ruokakerran annoksen verran. Tein jo yhden satsin nokkoslettuja, joita söinkin lounaaksi monena päivänä tällä viikolla. Laitoin nokkosen lisäksi lettuihin pinaattia, että sain nokkoset riittämään pidempään. Puolet nokkosistani pakastin, ja jäin miettimään, mitä niistä tekisin. Nokkossämpylöitä monet kehuvat, mutta niihin voisi käyttää kuivattuakin nokkosta, jos jossain tulisi vastaan. Ehkä nokkos-pinaattikeittoa?

Toisaalta tykkään kovasti niistä itse tehdyistä, isoista pinaattiletuista, vaikka niiden hiilihydraattimäärää olikin vaikea arvioida. Mutta niissä on jauhoja ja maitoa, joten niissä täytyy olla melko paljon hiilareita. (En siis karppaa, vaan tarvitsen tiedon insuliinimäärän laskemista varten.) Kalsium hidastaan raudan imeytymistä, joten parhaiten nokkosen ja pinaatin hyödyt tulisivat esiin jossain ruoassa, jossa ei ole maitoa. Kauramaitoonkin on lisätty kalsiumia, mutta en ole tutkinut, onko sitä siinä yhtä paljon kuin tavallisessa maidossa.

Reseptien tutkiminen on mukavaa puuhaa. On kiva miettiä ja suunnitella kun tiedän, että pakasteessa on jemmassa annos rautaa – ihan itse kerättyä.

Advertisements