Nyt se on virallista. Tiedekuntaneuvosto kokoontui eilen, tänään pöytäkirja tuli julkiseksi ja kyllä, siellä seisoo mustaa valkoisella: minulle on myönnetty väittelylupa ja samassa kokouksessa on tehty myös päätös väitöspäivästä (joka on 13.6.).

Prosessi on tuntunut edenneen yhtä aikaa hurjan nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että jo oli aikakin. Tämä vuosihan on virallisesti jo seitsemäs väitöskirjanteossa, vaikka kieltämättä olenkin ollut työsuhteissa muualla tässä samalla (ja joo, tehnyt parit artikkelit ja kirjat väikkärin ohessa). Keskitalvi, jakso marraskuusta tammikuulle, oli varmaan raskain ikinä: tein töitä väikkärin kanssa samalla, kun päivätyö piti minut kiinni muissa tehtävissä. Tuntui uskomattomalta suoritukselta, että sain käsikirjoituksen esitarkastukseen tammikuun lopussa, mutta kyllä kieltämättä olinkin aivan raatoväsynyt.

Mutta elämä voittaa. Sain esitarkastuslausunnot hyvin nopeasti, kiitos siitä esitarkastajille professori emerita Kaija Heikkiselle ja professori Kari Teräkselle. Lausunnot olivat erittäin hyviä, mitä arvostan erityisen paljon, koska molemmat esitarkastajat ovat kunnioitetun uran tehneitä alan asiantuntijoita. Lausunnot olivat osin kiittäviä (etten masentunut), mutta myös kriittisiä (jotta jouduin punnitsemaan joitakin asioita uudestaan ja muun muassa huomaamaan erään käsittämättömän selkeän kirjoitusmaneerin).

Tähän on tähdätty jo vuosikausia. Kuitenkin: samalla kun tiedän, että käsikirjoitukseni on riittävän hyvä väitöskirjaksi, epäilen etten itse ole tarpeeksi kypsä väittelijäksi. Minua tutkijanuralla nuorempi työhuonekollega totesi: ”Susta tulee sitten valmis!” Mutta minusta tuntuu, etten ole valmis yhtään mihinkään.

Lohduttaa kuitenkin, että tunne on yleisinhimillinen. PhD comics, jota olen seurannut vuosia, onnistui tammikuussa julkaisemaan hyvin ajankohtaisesti. Sarjakuvassa siis seurataan erilaisia tohtorikoulutettavia (amerikkalaisessa systeemissä) ja tehdään ihanan osuvasti ironista huumoria väitöskirjantekijän arjesta. Yksi sarjakuvan päähenkilöistä, Cecilia, alkoi tammikuussa lähennellä valmista. Vaikka Cecilia on luonnontieteilijä, samastuin kovasti hänen ajatuksiinsa sekä täällä että täällä. (En kopio sarjakuvaa tähän tekijänoikeudellisista syistä, vaikka luultavasti piirtäjä Jorge Cham antaisi luvan, jos kysyisin. Olen muuten sähköposteillut hänen kanssaan kerran, mikä on sekin hauska ajatus.)

Cecilia kysyy professoriltaan, onko hän todella varma, että Cecilia on valmis puolustamaan väitöskirjaansa (Do you really think I’m ready to defend my thesis?). Professorin vastaus on ympäripyöreä, josta pääviesti on se, että jotakuinkin olet valmis väitöstilaisuuteen siinä vaiheessa, kun väitöksen aika on. Ehkä.

Juuri siltä minusta tuntuu. Pelkään, mutta en ehkä tarpeeksi, sillä jotenkin kummasti uskon, että vaikein osuus on nyt selvitetty: sain esitarkastuksesta kaksi myöntävää lausuntoa ja sen myötä väitösluvan. Väitöstilaisuuden pitää mennä jotenkin todella kummalliseksi, jos vielä tästä jotenkin onnistun kaiken mokaamaan.

Niin että joo, minusta ehkä todella tulee tohtori. Kesäkuuhun on onneksi vielä aikaa.

Advertisements