Suomen mestaruus -hiihdot järjestettiin tänä vuonna Jyväskylän Vaajakoskella. Mikä erinomainen tilaisuus päästä kokemaan, millaista on olla hiihtokilpailuissa yleisönä! Tänä keväänä innostuin seuraamaan olympialaisissa erityisesti juuri hiihtolajeja, joten olin aika vähällä harkinnalla valmis lähtemään sm-hiihtojen kisakatsomoon.

Menimme katsomaan kisojen päätöspäivää, jolloin hiihdettiin pitkät matkat. Lumeton talvi ja kurjat säät aiheuttivat sen, että kisojen järjestäminen ylipäätään oli vaakalaudalla, ja vaikka kisat päätettiin järjestää, viime tipassa pitkiä matkoja lyhennettiin: naiset hiihtivät ”vain” 20 km ja miehet 30 km. Lunta oli saatu kannettua metsään vain 3,3 km ladun verran, joten ehkä varsin hyvä ratkaisu tuo matkojen lyhentäminen. Tänään hiihtäjiä vielä kiusasi vesisade, joka alkoi vähän miesten startin jälkeen.

Kylmä vesisade, märkä latu ja kuravellinä lällynyt ladunvierus katsojien paikkana eivät ehkä muodostaneet parhaimpia mahdollisia lähtöasetelmia kisakatsomopäivälle. Mutta meillä oli tosi mukavaa! Sitä paitsi naisten kisan aikana ei vielä satanut. Katsomossa oli hyvä tunnelma, etenkin siinä kohdin maastoa, josta seurasimme suurimman osan miesten kilpailua. Kaikkia kannustettiin, suosikkeja tietysti eniten, mutta kovia olivat huudot myös pienten lähtönumeroiden kilpailijoille.

Kerttu Niskanen vauhdissa.

Kerttu Niskanen vauhdissa.

Minut ehkä vähän yllättikin se, miten selkeä ero hiihtonopeudessa Suomen huippuhiihtäjillä on muihin verrattuna. Parhaat hiihtäjät erottuivat jo kaukaa. Omia suosikkejani ovat Niskasen sisarukset Kerttu ja Iivo (erityisesti ihanan pirteä Kerttu!) sekä tietenkin loistavat Sami Jauhojärvi ja Krista Lähteenmäki. Matti Heikkinen on Jyväskylän oma hiihtosankari, joten häntä kannustettiin kovasti kaikkialla.

1-WP_20140323_018

Miesten 30 km mitalikolmikko: vasemmalta Sami Jauhojärvi, Lari Lehtonen ja Matti Heikkinen.

Koko päivä ulkoilmassa vaati tietysti erinomaiset eväät, joita meillä kyllä olikin sitten mukana vaikka kahden päivän tarpeiksi. Lämmin kahvi maistui hyvältä kuraisessakin maastossa, kun kylmä meinasi välillä hiipiä jäseniin. Kun tulimme maalin luokse katsomaan miesten osuuden loppua katetusta katsomosta, herätimme taatusti eväskateutta täytetyillä croissanteilla ja mutakakkupaloilla… Tietysti tällaiseen tilaisuuteen kuului myös kisamakkaroiden nautiskelu. Järjestelyt olivat hyvät, sillä järjestäjiä ei voi huonosta säästä tai ladunvarren kuravellistä syyttää. Erityisesti mieltä lämmitti non-stop-kisabussi, joka vei ilmaiseksi keskustasta kisapaikalle ja takaisin. Myös Jyväskylän Liikenteen busseilla pääsi kulkemaan ilmaiseksi kisojen pääsylipulla.

Hiihtokatsomokärpänen puri kyllä tämän päivän perusteella. SM-kisat eivät välttämättä heti lähivuosina ole tulossa saatuville, ja MM-kisat ovat ilmeisesti Lahdessa seuraavan kerran vuonna 2017. Silloin sitten viimeistään!

Mainokset