1-WP_20140213_003Alkuvuodesta minulla on ollut harvinainen tilaisuus ostaa uusia kirjoja. Siis ihan ihkauusia, kirjakaupasta. Ehkä tilaisuuksia olisi maailmassa useinkin, mutta harvoin tartun niihin ehkä osin nuukuuttani ja osin siksi, että kirjoja on joka tapauksessa jatkuvasti hyllyssä enemmän kuin ehdin lukea. Mutta nyt olen vähän ostellut, ja ansio siitä kuuluu Joulupukille.

Ystäväni nimittäin lähetti joululahjaksi ruhtinaallisen runsaan lahjakortin kirjakauppaan. En ole koskaan saanut sellaista ja olinkin haltioissani – kuvittelin voivani ostaa suunnilleen koko kaupan tyhjäksi ja toteuttaa kaikki haaveeni. Ihan niin ei tietenkään käynyt, ja varsin nopeasti tiesin jo, mihin tulen käyttämään lahjakorttini. Odotin vain sopivan kiireetöntä hetkeä, jolloin voisin nautiskella rauhassa uusien kirjojen ostamisen harvinaisesta hetkestä.

Tiistaina se sopiva hetki sitten oli. Ennen Metropolitanin Rusalka-näytöstä menin kirjakauppaan, kuljin hyllyjen välissä, katselin kirjojen kansia niinkuin muka yrittäisin valita, vaikka koko ajan tiesin, mitä olin vailla. Lahjakorttini riitti juuri täydellisesti siihen, että sain hyllyyni kaksi uutuuskirjaa, joista olen haaveillut. Ensimmäinen on Ville Kivimäen Murtuneet mielet. En ole vielä lukenut sitä, mutta Ville on tuttuni ja hänen Tieto-Finlandiansa herätti suurta riemua työkaveripiirissäni. Iloa ja tyytyväisyyttäni palkinnon vuoksi ei lisännyt pelkästään se, että Ville on loistava tutkija, joka ansaitsee suuren työn jälkeen kaiken saamansa maineen ja kunnian, mutta myös sodan kokemushistorian esiin nostaminen sekä se, että kyseinen tietokirja perustuu Villen väitöskirjaan. Näinä päivinä, kun väitöskirja yhä useammin mainitaan ”vain” opinnäytetyönä ja jonain, joka pitää vain tehdä nopeasti, mieltäni lämmittää nähdä miten tärkeäksi ja arvostetuksi voivat myös väitöskirjatutkimuksen tulokset nousta.

Toinen ”joulupakettiin” kuulunut kirjaostokseni on Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon uusi suomennos. Austen-kokoelmani on melko kattava, joten ilman muuta halusin tämän uutukaisen kokoelmani täydennykseksi. Nyt vain odotan hetkeä, jolloin malttaisin tarttua suomennokseen. Olen vähän säästellyt sitä, sillä en ole vähään aikaan lukenut teosta, ja uutta suomennosta on nähdäkseni kehuttu melko paljon. Lisää juhlavaa tunnelmaa ostohetkeen toi se, että kirjan kansi on kaunis kuin mikä.

Kun vauhtiin pääsin, ostin myös seuraavan osan Game of Thrones –sarjaa, jota siis vieläkään en ole lukenut loppuun sekä yhden Anne Tylerin pokkarin. Kuvassa päällimmäisenä on parin viikon takainen pocket shop -ostokseni: Boel Westlinin Toven Jansson -elämäkerta Sanat, kuvat, elämä, jonka olen suunnitellut lukevani siitä saakka, kun se ilmestyi. Nyt Toven juhlavuonna olisi ehkä viimein aika.

Lähiviikkoina aion ostaa vielä kaksi kirjaa, kun kirjakerhosta saa edukkaasti Hakekaa kätilö! -sarjan molemmat osat. Olen kovasti halunnut lukea senkin, mutta… No enpä taida toistaa enää samaa virttä siitä, etten ehdi, heh.

Helmikuu on siis selkeästi kirjaostosten kuukausi, vaikka kirjojen lukutahti tuntuukin taas jäävän hitaaksi. Mutta ei se mitään – meneillään on kirja, josta nautin kovasti, vaikka se eteneekin vain pari sivua kerrallaan. Palataan siihen kuun loppupuolella, kunhan lukupiirimme taas kokoontuu.

Se täytyy vielä uudelleen sanoa, että koska ostan uusia kirjoja niin harvoin, tuntui tämä ostosreissu kirjakauppaan todella erityiseltä. Kiitos lahjasta sen antajalle – lahjakortin sisällön lisäksi annoit lahjaksi myös erittäin nautinnollisen hetken!

Advertisements