Tammikuun luetut listautuvat nyt vähän viiveellä, mikä kuvaa myös kuukauden lukutahtia. Luin kyllä, mutta hitaasti ja vain vähän kerrallaan, mikään ei meinannut tulla valmiiksi. Pääosin tämä johtui väsymyksestä: nukahdin iltaisin vain muutaman sivun jälkeen, joten ei ihme että kirjat etenivät hitaanlaisesti. Luin vain neljä kirjaa, joista kolme suht uusia ja yksi klassikkosarjaa.

  • Anne Swärd: Kesällä kerran
  • Pekka Hiltunen: Iso
  • Virginia Woolf: Oma huone
  • Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Kahdesta ensimmäisestä olen blogannutkin, joten ei niistä sen enempää. Virginia Woolfiin tartuin, koska lukupiirissämme on alkuvuodesta feministiteema; toivottavasti palaan tähän myöhemmin. Sarah Winmanin esikoisromaani Kani nimeltä jumala tuntui aluksi ihan hömppäkirjalta, mutta lopulta se on kuitenkin palannut mieleen monta kertaa lukukokemuksen jälkeen. Se käsittelee muun muassa sisaruussuhdetta, vierautta, lapsuutta, hyväksikäyttöä, syöpää, vanhenemista ja ystävyyttä. Toisaalta se kertoo myös aikuistumisen kipeydestä lapsuuden kokemusten jälkeen.

Winmania on luettu blogeissakin. Esimerkiksi P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on kirjoittanut tästä ja kiinnittänyt huomiota ihaniin kielikuviin, jotka lumosivat myös minut. Niissä tietysti on myös kääntäjä osoittanut erinomaisen taitonsa.

Mainokset