Helan vuotuinen talviseminaaribussi suuntasi tällä kertaa Kuopioon. Sää oli melkeinpä perinteinen eli reilusti pakkasen puolella, mutta tunnelma sitäkin nauruntäyteisempi ja rennompi. Tai ainakin minulla oli hauskaa, en tiedä kaikista työryhmistä. Kahden päivän ajan teimme jälleen tiedettä niin että Puijonhovin seinät nitisivät, vietimme aikaa yhdessä, tutustuimme joukkomme uusiin jäseniin –  ja nauroimme paljon.

Jos viime vuonnakin olin jo varsin hyvin päässyt jännittämisestä, niin tänä vuonna aiempien vuosien (ks. esim. 2011 ja 2012 raportit) hermoilu ja itkun tuhertaminen olivat kaukana. Olin tehnyt post doc -suunnitelman käsiteltäväksi post war studies -tutkimuskeskittymän ryhmässä, ja minua ei kyllä jännittänyt sen käsittely yhtään. Ehkä syynä olivat osittain tiistain huippu-uutiset väikkärin lähdöstä esitarkastukseen; sen tiedon kanssa tunsin itseni jokseenkin haavoittumattomaksi. Toisaalta olen myös tainnut päästä ajatuksesta, että tutkimussuunnitelman pitäisi olla täydellinen siinä vaiheessa, kun siihen pyytää apukommentteja. Hyvänen aika: jos se olisi täydellinen niin mihin niitä kommentteja tarvittaisiin? (Pictures of perfection, as you know, make me sick and wicked.” J. Austen to Fanny Knight, 1817.)

Sain monia lämpimiä onnitteluja esitarkastusprosessista, vaikka toki jokainen onnittelija tiesi, että maalissa ei vielä olla. Mutta he myös tietävät, että tähän pisteeseen pääsemiseksi on tehty kovasti työtä, ja kannustavat juuri siksi.

Väistämättä ensi syksy on mielessä koko ajan enemmän ja enemmän. En tiedä yhtään, minne alppipolkuni jatkossa kääntyy, mutta ainakin olen aika avoimesti kertonut eri suuntiin toiveistani ja ajatuksistani. Kuten menomatkalla bussissa kollegan kanssa juttelin, omien suunnitelmien ja haaveiden piilottelu ei johda mihinkään; sen sijaan niiden toitottaminen ympäriinsä johtaa todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen. Työryhmässämme sain juuri sellaista apua hakemukseeni kuin toivoin eli konkreettisia neuvoja ja vinkkejä jatkosta.

Teen siis post doc -hakemuksia ja leikittelen jopa ajatuksella ulkomaille muuttamisesta joksikin aikaa. En tiedä uskallanko koskaan, mutta ajatuksella leikkiminen ei haittaa yhtään.

Advertisements