Lumi melkein tuli jo, mutta vesisade jätti jälkeensä vain peilikirkkaan liukkauden ja märännäköiset kinokset teiden varsille. Minua väsyttää kuten niin monena vuonna tähän aikaan, eikä motivaatio jokaiseen uuteen päivään ole mitenkään itsestään selvyys. Joulumieli on tuntunut lähinnä vitsiltä, vaikka pakko myöntää, että joulukalenterin luukun avaaminen on joka aamu ihan kiva hetki. Eilen kuitenkin aloin vähitellen päästä joulutunnelmiin.

Eilen illalla kiirehdin Postiin muutamaa minuuttia vaille sulkemisaikaa hakemaan pakettia. Hermolin turhaan myöhästymistä, sillä Posti oli tupaten täynnä. Jyväskylässä on suljettu sivupisteitä, joten keskustan Posti todella natisee liitoksissaan ruuhka-aikoina. Ja eilenkös sellainen oli. Kun otin vuoronumeron, minua ennen oli vielä 40 asiakasta. Neljäkymmentä, ja sulkemisaikaan oli viitisen minuuttia. Kellon lyötyä kahdeksan työntekijät sulkivat pääoven ja ohjasivat asiakkaat jatkossa sivuovesta ulos. Ketään ei kiirehditty, jokaiselle asiakkaalle juteltiin edelleen yhtä ystävällisesti kuin aina (tässä Postissa on aivan ihania työntekijöitä myös ruuhkan ulkopuolella) ja lapsiperheen väsyneiden lasten kiljumista sympatisoitiin. Jossain vaiheessa kuulin jonkun työntekijöistä toteavan toiselle, että ”ylitöiksi meni taas”, mutta siinä kaikki. Olin toiseksi viimeinen asiakas, ja sain yhtä ystävällisen hymyn kuin nekin, jotka tulivat tiskille valmistelematta edes postinumeroa valmiiksi, pakettikortin täyttämisestä puhumattakaan.

Jonottaessani mietin, että Postin työntekijät ne vasta tämän valtakunnan joulu-ukkoja ja -muoreja ovat. Todellisia joulutonttuja, joita ilman aika moni joulutoive jäisi toteutumatta. He jos jotkut jakavat joulumieltä – etenkin ollessaan kärsivällisiä ja ystävällisiä väsymyksestä, kiireestä ja hätäisistä asiakkaista huolimatta.

Lisää joulumieltä sain tänä iltana kamarikuoro Cantinovumin joulukonsertista Kuokkalan kirkossa. En taida ehtiä tänä vuonna laulamaan Kauneimpia joululauluja, joten pääsinpähän edes kuuntelemaan taidokasta kuoroa. Ystäväni laulaa Cantinovumissa, minkä vuoksi tulin lähteneeksi konserttiin. Nautin kuoromusiikista valtavasti, mutta jostain syystä sitä tulee kuunneltua livenä aika harvoin. Miksiköhän? Viime vuosina olen oikeastaan käynyt vain Cantinovumin konserteissa.

Juuri nyt kotona tuoksuvat joulumausteet. Kynttilät palavat, lahjapaperi rapisee ja täysikuu killittää taivaalta. Tuli se joulu kuitenkin kaiken kaamoksen keskelle – niinkuin se joka vuosi tulee, vaikka välillä epäusko iskee.

Mainokset