Tourulan Kivääritehtaalla on taiteilijoiden ateljeita, ja tänään siellä oli avointen ovien päivä. Katkaisin väikkäripäivän vieraillakseni siellä kahden ystäväni kanssa. Harmaa päivä muuttui väreiksi ja auringoksi, kun kuljimme pitkää käytävää ja poikkesimme jokaiseen ateljeeseen. Taiteen lisäksi oli myös kiinnostavaa nähdä tällainen taiteilijaresidenssi; miten jokainen huone oli hieman erilainen, eri tavoin sisustettu, vierailijoita varten laitettu tai laittamatta jätetty. Viihtyisää siellä oli, ja toivottavasti hyvä työskennellä.

Erityisen pitkään viivyimme Minja Revonkorven ja Anna Ruthin huoneessa. Ruthilla on paraikaa näyttely Keski-Suomen museossa, se pitää ehdottomasti käydä katsomassa. Revonkorven töitä olen ihaillut esimerkiksi Beckerissä ja muutenkin.

1-WP_20131109_003

Revonkorven työt kiinnittivät käytävän varrella huomioni heti sisään tultuamme, ja kun kierros oli käyty, palasimme vielä niiden luokse. En tiedä olisinko yksin uskaltanut edes kysyä hintoja, mutta niin vain kävi, että lähdin vierailulta mukanani Revonkorven teos Kauniita unia. Ainoa aidosti harkinnan paikka liittyi siihen, minkä teoksen ostaa ystäväni ja minkä minä – vaihtoehtoja oli kaksi. Nyt, kun teos on jo paikoillaan eteisen seinällä, pidän ratkaisua oikeana: tämä sopii paikalleen kuin nakutettu.

1-WP_20131109_001

Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun ostan oikealta taiteilijalta teoksen kotiini. Hinta tietysti hirvitti, mutta lopulta se on aika pientä: aikuinen ihminen voi käyttää rahansa niin kuin haluaa, ja tingin sitten muista asioista (syön kaurapuuroa seuraavat kolme viikkoa). Kyse on kuitenkin taiteesta, ja jos etiikkaa haluaa pohtia, niin ainakin ostin nuoren, jyväskyläläisen taiteilijan työn – kaikki kotiin päin.

1-WP_20131109_002

En ole aikoihin ollut niin onnellinen kuin tänään. Palasin taulu kainalossa työhuoneelle, ja väikkärintekokin maistui jälleen mansikoilta ja kermavaahdolta – niin tyytyväinen olin hankintaani. Lupasin itselleni, että kunhan siivoan ensin, niin saan ripustaa taulun paikalle, jonne tiesin sen kuuluvan. Kauniita unia on nyt eteiskäytäväni seinällä, väriläikkänä mustavalkoisten valokuvien keskellä. Jostain syystä minun tekee koko ajan mieli seisoskella eteisessä. Taulun katsominen on kuin itsensä silittämistä; tuntuu kuin olisin tehnyt tänään itselleni enemmän hyvää kuin aikoihin. Kotini ainakin tuntuu uudelta, varsinkin eteisestä katsoen.

Oli siellä muutakin ostamisen arvoista (seurueen kolmas jäsen teki hankinnan Jaakko Valon huoneesta – hienoja töitä sielläkin), mutta seuraava iso hankintani tulevat olemaan lasketteluvarusteet, joten seuraavat taidehankinnat täytyy säästää myöhempään. Taiteen hankkiminen kotiin on vähän kuin tatuointi: kun hankit yhden, haluat toisenkin, ja sitä myöten pinnat peittyvät kauniilla kuvilla. Minja Revonkorven töitä voisin ostaa enemmänkin (ainakin yksi jäi erityisesti kaihertamaan mieltä), mutta pidän kovasti myös esimerkiksi Kirsi Neuvosen grafiikasta.

Kaunis maailma tänään, marraskuusta huolimatta!



Advertisements