Olen viettänyt pyhäinpäivää työhuoneella, kuunnellut Kissankehtoa ja hakenut välillä suklaanappien seuraksi cappucinoa kahviautomaatista. Verrattuna vaikeisiin aikoihin, jolloin olen täysin jumissa ja jokainen väikkärin äärellä vietetty hetki on piinaa, tänään työnteko on taas sujunut hyvin. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ihmettelen toisinaan tämän työn aaltoliikkeen rajuutta: miten syvällä pitääkään välillä käydä, mutta miten hilpeästi työ parhaimmillaan sujuu.

Tänään olen käynyt läpi tutkimukseni kolmannen luvun käsikirjoitusta. Olen lisäillyt viitteitä, tarkistanut sivunumeroita ja muokannut ilmaisuja. Huomiopunaisella merkittyjen kohtien määrä on vähentynyt roimasti. Jokaisen punakynämerkinnän poistaminen tuottaa suunnatonta tyytyväisyyttä, ja olen melkein nauranut ääneen deleteä painaessani. Koska kirjasto on kiinni, ensi viikkoon jää vielä kuusi kirjaa, joihin liittyvät kohdat pitää tarkistaa. Tai ensi viikonloppuun ne joutuvat odottamaan, sillä viikolla ei taas ole yhtään vapaata iltaa.

Hyvä mieli, että tämä eteni taas. Huomenna en ehdi väikkärin kimppuun, koska valmistelen yhden luennon ensi viikolle. Aloitan esitelmän teon jo tänään, että huomenna saan pitää rauhallisemman aamun ja ehdin tehdä vaikkapa ison aamiaisen. Sunnuntaihin kuuluvat myös viikon palkinnot: kummitytön 5-vuotissynttärit ja illalla Solsidan.

Kyllä näistä eväistä hyvä pyhäviikonloppu syntyy.

Mainokset