Taannoisen omatekoisen kulttuurisuunnistuspäivän innoittamana tilasin saman tien kaksi Shannon Halen kirjaa, jotka käsittelevät överiksi mennyttä Austen-faniutta: Austenland (2007), josta on tehty elokuva tänä vuonna, sekä Midnight in Austenland (2012), joka kertoo samasta asiasta, mutta ei (kai) ole varsinaisesti jatko-osa – päähenkilöt siis vaihtuvat.

WP_20131011_00120131011101934

Tällä viikolla, kun olo on edelleen ollut vähän masentunut ja kurja, Austenland on tuonut ihanaa tyhjäpäisyyttä iltoihin. Eipä ole paljon väikkäri tai muut tekemättömät työt viipyneet mielessä!

Hale on kehitellyt varman menestysnakin, sillä Jane Austen ja Mr Darcy -faneja on miljoonia ympäri maailman. Kirjoittamalla tarinan, jossa on kaikki chick lit -kirjallisuuden parhaat puolet ja yhdistämällä sen Austen-faniuteen, Hale puhuttelee minua kovasti. Luen tähän genreen kuuluvia kirjoja liiankin harvoin, mutta voisi kyllä useammin, niin hyvälle tuulelle tästäkin tulin.

Austenland on lomanviettokohde varakkaille naisille. Rakkaudessa liian monta kertaa pettynyt ja lopulta Mr Darcyn haavekuvaan jumittunut Jane saa perinnöksi isotädiltään valmiiksi maksetun loman – mitä lienee tädillä ollut mielessään… Austenlandissa lomailijat elävät melkein kuin Austenin aikaan: vaatteet, ruoat, huvitukset ja sen sellaiset kulkevat vuoden 1816 säännöillä – mutta kartanossa on sentään juokseva vesi ja oikeat vessanpöntöt. Ja meikkiä saa käyttää.

Loman juoneen kuuluu myös, että jokaiselle maksavalle asiakkaalle räätälöidään kolmen viikon aikana romanssi. Loma päättyy Austen-henkisesti kosintaan.

Jep, asetelma on juuri noin outo. Mutta Hale ei kirjoittaisi chick lit -kirjaa, jollei matkaan tulisi mutkia. Valheellinen lomaympäristö saa Janen ymmärrettävästi hämmennyksiin: kuinka nähdä toden ja kuvitelman ero? Mikä on lopulta totta ja mikä näyteltyä? Perusidea kai on, että Jane oppii erottamaan faktan ja fiktion ja tajuaa (kuin Catherine Morland konsanaan), että Ylpeyden ja ennakkoluulon tv-sarjaversion voi katsoa liian monta kertaa. Mutta ehei – kirjan opetus on sen sijaan, että kyllä kaikille nuorille naisille kuitenkin on olemassa se oma Mr Darcy.

Leffa oli minusta hauskempi. Siinä oli taivuteltu kirjaa vain hieman, mutta hyvällä tavalla niin, että yleisössä saattoi ulvoa naurusta. Kirjassa Jane säälitti enemmän. Toisaalta lukukokemustani saattoi pilata hieman se, että olen hiljattain nähnyt tuon elokuvan, sillä nyt näin kaiken kuvina leffa-asetelmien kautta. Tulee olemaan virkistävää lukea Midnight in Austenland ja kuvitella asiat itse.

Ja kyllä, kirja on omistettu Colin Firthille. (Hih!)

Kaikkien chick lit -kirjasankarittarien kuningatar, Bridget Jones’s Diary, saa jatkoa tänä syksynä. Olen kahden vaiheilla, ostaisinko omani jo nyt, vai malttaisinko vähän aikaa hinnan halpenemista. Suomennos tulee tietääkseni kevään puolella.

Mainokset