Minne menit, syyskuu? Tekisi mieli kysellä, sillä en voi ymmärtää, että tänään on jo lempikuukauteni viimeinen päivä. Kuukauteen on mahtunut niin paljon monenlaista juoksemista paikasta toiseen, että päivät ovat vilahtaneet ohi hujauksessa. Ja näemmä myös illat, sillä lukemiselle ei ole juurikaan jäänyt aikaa. Toisin kuin kirjaston väliaikaisen sulkeutumisen vuoksi hamstratusta kirjapinosta olisi voinut päätellä, olen lukenut syyskuun aikana vain seitsemän kirjaa:

  • Philip Pullman: Maaginen kaukoputki
  • Colm Tóibin: Brooklyn
  • Alan Moore: League of Extraordinary Gentlemen, vol 1.
  • Anni Polva: Tiinan ampiaiskesä
  • Anni Polva: Tiinaa tarvitaan
  • Anni Polva: Tiina joutuu sairaalaan
  • Helvi Hämäläinen: Raakileet

Tiinoista on siis vieläkin ihan liian monta lukematta, mutta hyllyssä ne sentään jo odottavat. Sarjakuvapuolella etenin vain yhden niteen verran, vaikka Alan Mooren herrasmiesklubi-sarjis oli jo kesähaasteessa mukana. Parasta ehkä oli Brooklyn, sillä niin kiinnostava ja outo ja erilainen kuin Helvi Hämäläisen Raakileet olikin, erityisen hyvä mieli siitä ei tullut. Raakileet oli niin rankka lukukokemus, että palaan siihen varmasti kunhan ehdin keskittyä.

Nyt luettavana on lisää Tiinaa, mutta lisäksi lukupiirikirjana Setä Tuomon tupa, joka kestää ja kestää ja kestää… Haluaisin pitkästä aikaa myös päästä lukemaan jonkun Wallanderin. Katsotaan, mihin lokakuun illat riittävät! Hieman on sellainen olo, että liian vähän aikaa kaikkeen, minkä haluaisi lukea, mutta kaipa elämä vain on valintoja. Juuri nyt en vain ehdi, ellen kiristä jostain muusta.

Advertisements