Viikonloppuna mökkeilin elämäni ihanien naisten kanssa: reilut kymmenen entistä koulukaveria kokoontui jälleen yhteen pariksi päiväksi. Olen tuntenut nämä naiset jo – – – no mitäs niitä laskemaan – – – melko monta vuotta, ja yhdessäolo on vaivatonta ja helppoa.

Perinteisen mökkiviikonlopun ruokatalous on vuosien kokemuksella hioutunut erittäin sujuvaksi. Ensimmäisenä paikalle menevät ostavat yhteisen perusvaraston: aamupalatarpeet, salaattiaineet, vessa- ja talouspaperit, kertisastiat yms. Jokainen tuo itse omat erityisensä, kuten juomat ja – etenkin – grillikypsennettävät. Oleellinen osa viikonloppua on kokoontuminen grillin ääreen. Hetki on melkein käsinkosketeltavan harras, kun yksi hoitaa paistamisen ja toiset seisovat puolikaaressa ympärillä grilliin keskittyen.

Tänä vuonna mökkiviikonloppu oli säiden puolesta varsin syksyinen. Ihania aurinkoisia päiviä, mutta syksy tuntui kirpeytenä ilmassa ja aamujen ja iltojen viileytenä. Grillaaminen ei kuitenkaan ole vain kesäpuuhaa. Olen melko kokematon grillaaja ja minusta oli ihanaa seurata asiaa harrastavien osaamista tällä alalla. Ja ruoka oli ihanaa, vaikka puolet ihanuudesta tuli yhteisistä, jaetuista ruokahetkistä: kymmenkunta naista saman pöydän ääressä, puheensorinaa, naurua ja hetkittäin jopa laulua.

Tänään siirryn lukioaikaisten ystävien seurasta opiskeluaikaiseen, kun ystävä saapuu muutamaksi päiväksi opintojensa takia kylään. Tein iltapalaksi syksyistä herkkusieni-pekonipiirakkaa. Kotona tuoksuu syksyltä, ja sytytin hämärtyvään iltaan kynttilät ikkunoille.

Kyllä ystävät sentään ovat tärkeitä.

Advertisements