Jo talvella päätimme setäni kanssa, että ensi kesänä menemme jälleen Savonlinnaan. Oopperajuhlille siis, joilla olen vieraillut viimeksi 2009. Ostimme liput Wagnerin Lohengrin-oopperaan lähinnä siksi, että Wagner kiinnostaa aina. En tiennyt Lohengrinista mitään ennalta, mutta ritariromantiikka sopii hyvin Olavinlinnaan – olipa loistavan ulkomusiikilliset perustelut.

Ostin sedälleni joululahjaksi liput Metropolitanin Parsifal -näytökseen Finnkinon teatteriin maaliskuun alussa ihan vain viritelläksi tunnelmaa jo oopperajuhlia varten. Vaikka muka tiesin Wagner-juhlavuodesta, en tiennyt miten voimakkaasti säveltäjää tulisi joka tuutista kevään aikana. Koko kevätkausi on ollut yhtä Wagner-tunnelmointia! Harmittaa vain, että huomasin Ylen monipuolisen juhlavuositarjonnan varsin myöhään. Lisäksi radio-ohjelmien kuuntelu ei yleensä onnistu lähetysaikana, joten ne jäävät helposti väliin kokonaan. Joitakin olen kuitenkin saanut kuunneltua, kuten M.A. Nummisen musiikkiohjelman Wagner-jakson.

Parasta Wagner-keväässä oli, että Yle Teema näytti Nibelungin sormus-tetralogian kokonaan, ja nimenomaan Metropolitanin suht tuoreen (2010-2012) version siitä. Kävin katsomassa koko sarjan Finnkinon lähetyksinä aikanaan, ja se kyllä teki vaikutuksen. Onneksi minulla on nykyään televisio ja ohjelmien tallennusmahdollisuus, joten sain koko sarjan talteen talvisia iltoja varten. En katsonut nyt oopperoita kokonaan, vain viimeiset näytökset Valkyyriasta ja Jumalten tuhosta, kun satuin tulemaan sopivaan aikaan kotiin. Samoin tallensin joitakin Wagneriin ja Ring-sarjaan liittyviä dokumentteja.

Wagner-juhlavuoden runsas tarjota on virittänyt minut sellaiseen oopperajuhlakuumeeseen, ettei koskaan ennen. Jokaisella aiemmalla Savonlinnan keikalla on ollut tarkoitukseni kuunnella kesän oopperavalintaa etukäteen, mutta harvoin olen ehtinyt. Nyt olen kuunnellut Lohengrinia jo monta kertaa, ja nimenomaan Jonas Kaufmanin laulaessa nimiroolin (kuten la Scalassa 2012). Ostin jopa Kaufmanin Wagner-levytyksen, kun olen tykästynyt häneen niin kovasti.

Lohengrin on myös heinäkuun henkireikäni, ainoa itselleni lupaamani vapaa viikonloppu ja tauko uutterassa väitöskirjan kirjoittamisessa, jonka aloitin jälleen tänään. Lohengrin saa soida taustamusiikkina koko kesän, kun korjaan käsikirjoitusta, yritän tehdä johdannosta loogisen ja järkevän ja epätoivon vimmalla nostan abstraktiotasoa päätäntöä varten. Ja ai niin, teen myös elokuuta varten seminaariesitelmän, sen viimeiseni, jossa olen luvannut kertoa tutkimustuloksia. Voi apua, parempi kun en ajattele. Kuuntelen vain joutsenen vetämällä veneellä saapuvan ritarin tarinaa ja unohdan että työni on välillä aivan liian vaikeaa minun kapasiteetilleni.

Mainokset