Yle palvelee erinomaisesti ensi viikolla alkavaa väitöskirjaurakkaani, tai tarkemmin sanoen urakan toiseksi viimeistä vaihetta. Televisiosta tulee nimittäin kesän aikana erinomaisia toisen maailmansodan kotirintamalle sijoittuvia tv-sarjoja.

Jo kevään aikana minua hemmoteltiin BBC:n sarjalla Hakekaa kätilö! (Call the midwife), joka sijoittuu 1950-luvun Lontooseen. Niin kaunisteltu ja nostalginen kuin se olikin, juuri sellaisena se omalla tavallaan viritti viisikymmentäluvun muistamisen tunnelmiin – asioihin, joita parhaillaan viimeistelyssä olevassa tietokirjassamme käsitellään. Yle näytti sarjasta sen kaksi ensimmäistä tuotantokautta yhteen putkeen ja jatkoa on ilmeisesti tulossa. Sarja perustuu Jennifer Worthin omaelämäkerralliseen romaaniin, jota en ole (vielä) lukenut. Tykkäsin sarjasta niin paljon, etten halunnut sotkea kirjaa siihen – kirja ja sen tulkinta on kuitenkin on aina erilainen. Erityisen ihastunut olen ollut nähdessäni Pam Ferrisin ja Miranda Hartin ihanissa rooleissa.

Toukokuussa Yle TV1 aloitti uusintana mainion rikossarjan Foylen sota (Foyle’s war). Michael Kitchen esittää rikosylitarkastajaa, joka kipuilee kotirintaman ongelmien kanssa. Usein sota-aikana tehdyt rikokset kietoutuvat olosuhteisiin eli sotaan, tavalla tai toisella. Apunaan Foylella on autonkuljettaja Samantha sekä Norjan taisteluissa jalkansa menettänyt Paul Milner. Sarjan alussa Foylen poika lähtee lentäjäkoulutukseen, mikä on isälle kova paikka. Rakkaus poikaan ja pelko hänen menettämisestään on ristiriidassa patrioottisen, kaikilta kunnon brittiläisiltä edellytetyn uhrautuvan isänmaallisuuden kanssa. Foyle on mainio, pidän hänestä kovasti, mistä suuri ansio lankeaa Michael Kitchenille. En ole nähnyt aiemmin sarjasta kuin muutamia jaksoja, ja otan ehdottomasti kaikki talteen.

Kolmas kiinnostava ja erityisellä ilolla tervehtimäni sarja on kanadalainen Bomb Girls, joka alkaa tulevana maanantaina Yle TV 2:lla. Se kertoo naisista, jotka työskentelevat asetehtaassa toisen maailmansodan aikana. Kiitos aktiivisen ja auttavaisen kollegan, olen nähnyt sarjan ensimmäisen kauden jo aiemmin, mutta Yle näyttää saman tien kaksi kautta. Vaikka päähenkilöiden kiharat pysyvät turhan tiukkoina läpi joka tilanteen ja tv-sarjassa kuvattu maailma on söpöydessään ja melodramaattisuudessaan varsin kaukana omasta tutkimusaiheestani, on siinä silti paljon tuttua. Tarinan päähenkilöt edustavat kaikki eri puolia sotatarviketeollisuuden naistyöntekijöiden tilanteista, ja vaikka kyse on fiktiosta ja kaiken lisäksi eri mantereesta, tunnistan silti siitä paljon asioita. Sarjan tekijät ovat luultavasti lukeneet samoja kirjoja kuin minä.

Niin että hyvä hyvä! Kaiken sen ajan, mikä kesä- ja heinäkuussa jää väitöskirjalta, voin viettää television äärellä. Onneksi on olemassa systeemi, jolla saan tallennettua nämä sarjat, että voin katsoa niitä omassa tahdissa.

Advertisements