Olin tällä viikolla pari päivää lomalla. Töistä irrottautuminen teki aluksi tiukkaa, mutta kun pääsin perille ystävieni ja kummityttöni luokse Turkuun, katosivat työasiat mielestä helposti ja kevyesti. Miten ihanat kaksi päivää vietinkään! Aivan kuin pieni kesä: hyviä ystäviä, hyviä yöunia, lieviä palovammoja helteisestä auringonpaisteesta, jäätelöä, kesäinen Aura-joen ranta ja herkullisia ruokia.

Nyt tuntuu kuin kesä olisi jäänyt sinne; työhuoneessa on viileää, ulkona pilvistä ja pää tyhjä vaikka tekstiä pitäisi syntyä sivutolkulla tämän viikonlopun aikana.

Olen jo aiemminkin tulevan työpaikkani yhteydessä kirjoittanut siitä, miten hyvän deadlinen elokuun alussa alkava työsuhde muodostaa. En halua tehdä kahta työtä yhtäaikaa, joten teen väikkärin käsikirjoituksen valmiiksi ennen uuden työn alkua. Salaa olen ajatellut, että olisi tosi kivaa pitää vähän lomaakin ennen elokuuta, mutta en ole uskonut sen olevan mahdollista – vaikka deadlineja rakastankin, väikkäriprojektin kanssa mitkään rajat eivät tunnu riittäviltä, vaan deadlinet ovat joustaneet yksi toisensa jälkeen.

Nyt viettämäni pari päivää kuitenkin vahvistivat lomahaaveen päätökseksi. Teen käsikirjoituksen valmiiksi ennen heinäkuun 20. päivää ihan vain siksi, että haluan pitää heinäkuun viimeisen viikon lomaa. Sovimme eilen, että silloin matkaan viimeinkin tämän kummityttöni perheen kesämökille Vaasan saaristoon – reissu, jota on suunniteltu jo monta vuotta.

Haluan sinne, haluan lepotaukoni ja haluan kesäloman. Saan tämän onnistumaan, jos vain päätän niin. Se tarkoittanee viikonlopputöitä ja pitkiä iltoja työhuoneella koko alkukesän, mutta  palkintona on viikon loma sekä tietysti se, että elokuusta alkaen ei tarvitse väikkäriä ajatella vaan voin keskittyä rauhassa uuteen työhöni.

Kaikki järjestyy kyllä.

Ja takaisin töiden ääreen…

Advertisements