Monissa kirjablogeissa on keväällä listattu blogiajan kymmentä parasta kirjaa. Ajatus moisesta listasta on yhtäaikaa täysin mahdoton ja äärimmäisen kutkuttava, joten vaikka en haastetta tähän listaan suoraan saanutkaan, päätin tehdä omankin listani.

Olen blogannut kirjoista ja muista asioista jo vuodesta 2006 asti, joten hieman aihetta rajatakseni etsin erityisen vahvaa muistijälkeä jättäneitä kirjoja, jotka olen lukenut ensimmäisen kerran sinä aikana, kun olen blogannut wordpressissä (elokuusta 2008 alkaen). Vuodatuksessa olevasta ensimmäisestä Illuusioita -blogista ei ole jäljellä käytännössä kuin arkisto, eikä sekään tällä hetkellä täydellisenä. Tällä rajauksella jätin pois esimerkiksi sellaisen elämäni helmen kuin Neil Gaimanin Sandman -sarjakuvat (johon liittyvä postaus on tällä hetkellä kadonnut) tai Mark Helprinin huikean ihanan teoksen Talvinen tarina.

Luulen, että osa kirjoista muuttaisi listalta ulos, jos lukisin ne toiseen kertaan – toisaalta moni näitäkin parempi kirja on varmaan unohtunut listan ulkopuolelle. Mutta koska listaaminen on hauskaa, tässä tulee. Top kymppi on lueteltu sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Gregory Maguire: Noita. Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot (Wicked, 1995, suom. 2008)

Yhä vain koskee sydämeen, kun muistan Elfaban tarinan. Kiehtovin tarina hyvästä ja pahuudesta ja pahuuden synnystä, mitä olen lukenut. Myös jatko-osa oli ok, mutta ei lähellekään Noidan veroinen. Pitäisi varmaan lukea Frank L. Baumin Ihmemaa Oz -kirjat, mutta toisaalta en halua – pidän Maguiren Ozista liikaa.

 Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä (2012)

Vaikka olen lukenut näinä vuosina myös muutamia hienoja tietokirjoja, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut vaikutti minuun niistä kaikkein eniten. Opin paljon. Koska kirja ei kerro, miten ihmisten pitäisi syödä, vaan miten lihaa Suomessa tuotetaan, joutuu lukemisen jälkeen ihan itse päättämään, millaista lihaa haluaa kaupasta ostaa. Tämä kirja pitäisi jokaisen lukea.

Viivi Hyvönen: Apina ja uusikuu (2008)

Tästä dystopiasta pidin valtavasti ja muistan sen innostuksen, minkä vallassa luin sitä. Sisällöstä mieleen palaavat nyt lähinnä ihmisapinat ja ihmiset, päähenkilön öiset vaellukset talojen katoilla, valtava kaatopaikka kaupungin ulkolaidalla ja trenssitakit yön hämärässä. Tämä tarina ansaitsisi tulla kerratuksi.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (Never let me go, 2005, suom. 2005)

Ole luonani aina piti lukea saman tien loppuun, niin tiukasti se minut vangitsi. Kuten edellinen, myös tämä kirja on dystopia, mutta ilman ihmisapinoita tai salapoliisitarinaa. Kirjasta tehty elokuvakin puhutteli minua. Teos pääsee tälle listalle osittain varmaan myös siksi, että se on kevättalvesta asti pyörinyt mielessäni. Muutaman päivän kuluttua aionkin lukea sen uudestaan.

Alan Moore & David Gibbons: Watchmen (1986-1987, suom. Vartijat, 2006)

Koska Sandman jäi rajaukseni ulkopuolelle, saa Watchmen edustaa sarjakuvaa tässä top kymppi -listauksessa. Väkivaltainen, oivaltava, koskettava ja mieleenpainuva Watchmen on paras Alan Mooren sarjakuva, jonka olen lukenut. Ensimmäisestä kuvasta asti se yhtä aikaa hirvittää ja kauhistuttaa – ja silti en voi olla rakastamatta tätä tarinaa. Elokuva on ok, mutta silti vain laimea versio sarjakuvasta – vaikka elokuvassa tietysti esimerkiksi veren valumisen tai nyrkiniskun äänet vaikuttavat sarjakuvaa voimakkaammin.

Katja Kettu: Kätilö (2011)

Moni on ollut kanssani eri mieltä, mutta minusta Katja Ketun Kätilö on erinomainen romaani. Roisi ja värikäs kieli puhkuu elämää ja elämänvoimaa, josta toivoisi edes osan siirtyvän myös lukijaan. Olisi tietysti kiva, jos Lapin sodassa seikkaileva nainen ei joka kirjassa sekaantuisi saksalaiseen sotilaaseen – ei siksi että se olisi väärin vaan siksi, että tätä saksalaiseen langenneen naisen kuaa on toistettu kirjallisuudessa jo iät ja ajat (tästä keskusteltiin Rovaniemen seminaarissa huhtikuussa).

Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina (Back When We Were Grownups, 2001, suom. 2002)

Pidän Anne Tylerin kirjoista yleensä aina, mutta Aikaa sitten aikuisina jäi aikanaan pyörimään ajatuksiin erityisen pitkäksi aikaa. Luin sen juuri silloin, kun elämässä oli paljon keskeneräisiä juttuja enkä oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai mikä on ominta itselleni. Kirja sopi mielentilaani kuin nakutettu ja auttoi asiassa – ah kaunokirjallisuuden voimaa!

Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

Vahvimman fyysisen reaktion minussa on näinä vuosina aiheuttanut Sofi Oksasen Puhdistus. Olen kuullut nillitystä myös tästä kirjasta lähinnä niiltä, joita Oksasen itsensä tuotteistaminen on alkanut ärsyttää, mutta itse en osaa pitää sitäkään pahana. Hyvä vaan jos joku osaa senkin homman. Puhdistuksen kirjallisia ansioita ei joka tapauksessa viivaakaan vähennä kirjailijan myöhemmät toimet. Teos on minulle tosi tärkeä.

Sirpa Kähkönen: Kuopio-sarja

Kaksi viimeistä listani paikkaa kuuluvat kirjasarjoille – näin saan huijattua hieman listan sääntöjä ja ympättyä mukaan useamman kirjan. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjalla on ehdottomasti paikka parhaiden lukemieni kirjojen listalla, mutta en osaisi päättää, mikä osista olisi se paras. Hietakehto (2012) on niistä viimeisin. Suosittelen lämmöllä.

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe -sarja

Kuinka näistä voisi olla pitämättä? Lämmintä huumoria, yksinkertaista elämää ja yksinkertaisia ohjeita elämään, kaunista tunnelmaa ja hyviä ihmisiä. Ja bonuksena Afrikka-kuvaa, joka ei kerro sodista tai nälästä tai viruksesta. Näiden kirjojen kanssa tulen aina hyvälle tuulelle, ja rakastan myös BBC:n kirjojen pohjalta tekemää televisiosarjaa.

***

Näitä top 10 -listoja on runsaasti saatavissa kirjabloggajien sivuilla, ja niistä kyllä löytää hyvin lukuvinkkejä. Katso esimerkiksi Järjellä ja tunteella -blogin listaSinisen linnan kirjaston top 10 tai vastaava Täällä toisen tähden alla -blogista. Myös Penjami Jäljen äänestä on tehnyt oman listansa, samoin esimerkiksi Sara Saran KirjoistaKaikki erilaisia listauksia, koska lukijoina kirjabloggaajatkin ovat erilaisia. Lukuiloa kaikille!

Mainokset