Pesin ikkunat ja vaihdoin kesäverhot. Miten ihanasti kevätaurinko paistaakaan nyt sisälle! Aivan kuin sääkin olisi muuttunut kauniimmaksi ikkunoiden kirkastuttua. Kesäverhoni ovat talvisia keveämmät. Yritän aina vaihtaa ne vapuksi, koska niistä tulee niin kivasti kesäinen tunnelma.

Rikoin samalla keittiön laskosverhon, mutta ei se mitään. Saanpahan toivottavasti tästä inspiraation ommella uuden, jota varten ostin kankaan jo viime kesänä.

Pauli Koskinen: Leikkivät pojat (1951)

Pauli Koskinen: Leikkivät pojat (1951)

Iltapäivän auringossa tein pitkästä aikaa sunnuntaihin sopivan kävelyretken. Suuntasin Puistokadulle ja kuvasin 1950-luvun alusta peräisin olevaa veistosta Leikkivät pojat. Siitä kuljin vanhalle hautausmaalle. Suosikkihautausmaani on puistomainen Turun vanha hautausmaa (hyökkäileviä oravia lukuunottamatta), mutta Jyväskylän vanha hautausmaa on myös rauhoittava ja kaunis paikka.

IMG_4687

Veistostaidetta hautausmaalla

IMG_4691

Uurnapaikalla oli paljon erilaisia lyhtyjä.

Piirilääkäri Wolmar Schildtin hautakiveä en ollut aiemmin pannut merkille. Wolmar ja muut Schildtit lepäävät kauniin kuusikon juurella. Wolmar Schildt oli jyväskyläläinen lääkäri ja aktiivinen fennomaani. Hänen keksintöään ovat monet suomen kielen sanat kuten tiede, taide, kirje, sairaala ja ympyrä – vain muutamia mainitakseni. Humanistisessa tiedekunnassamme toimii tutkimuksen edistämiseen keskittyvä Schildt-instituutti.

 

IMG_4693

Wolmar Shildtin hautamuistomerkki.

Hautausmaalta jatkoin Tourujoen ryteikköistä vartta. Siinä kulkee luontopolku, joka on hieman huonolla hoidolla – tai sitten olin siellä vain liian varhain keväällä. Joen rantaa pääsin Kinakujan sillalle asti, mistä nousin takaisin kadulle.

Kinakujan silta Tourujoen varresta nähtynä

Kinakujan silta Tourujoen varresta nähtynä

Kävelyretken jälkeen seikkailin elokuvateatterissa hieman pidemmän reissun: Thor Heyerdahlin ja hänen kavereidensa kanssa Perusta Polynesiaan. Kon-Tiki oli mainio seikkailuelokuva, jonka joka käänteessä elin mukana välillä hengitystä pidättäen, välillä nauraen – huolimatta siitä, että loppuratkaisun tiesi. Heyerdahlin kirja menee ilman muuta lukulistalle.

Olipa erinomainen sunnuntai.

 

Mainokset