Eilen asiaa kuuluteltiin jo laitoksen aamupalaverissa, joten päättelin sen olevan julkista tietoa ja laitoin uutisen sekä Facebookiin että Twitteriin. Tarkoitus oli kirjoittaa myös tämä postaus jo eilen, mutta päädyinkin äkillisesti Tuure Kilpeläisen keikalle illaksi. Mutta uutinen ei ole vielä vanhentunut: sain työpaikan.

JY:n humanistinen tiedekunta palkkaa tänä vuonna kaksi niin sanottua julkaisukoordinaattoria, kummankin kuuden kuukauden työsuhteeseen. Tavoitteena on saada apua siihen julkaisujen vaiheeseen, johon tutkijoilla ja opetushenkilökunnalla ei tahdo ikinä riittää työpäivässä tunteja eli tekstien viimeistelyyn, erilaiseen yhteydenpitoon ja niin edelleen. Tämä on kokeilu, eikä vastaavaa työtehtävää ole ainakaan meillä aiemmin ollut, joten työn sisältö muotoutuu sitten, kun työ alkaa. Ensimmäinen kahdesta aloittaa työnsä jo nyt keväällä, minä taas elokuun alussa.

Tämä on työ sopii minulle paremmin kuin hyvin. Vastaavia asioita olen tähän asti tehnyt esimerkiksi J@rgoniassa ja Eloressa sekä kolmessa tekemässäni kirjassa. Lisäksi olen tietysti itsekin julkaissut artikkeleja ja tunnen toimitusprosessin eri vaiheita siis eri näkökulmista. Julkaisujen kanssa työskentely on sitä, mitä haluan tehdä jatkossakin, joten työ tulee olemaan erinomainen vahvistus ansioluettelooni sekä kartuttamaan osaamistani edelleen.

Mikä parasta, tämä pätkätyö sopii erittäin hyvin aikatauluihini: lupasin tehdä väikkärin käsikirjoituksen valmiiksi ohjaajille ennen elokuun alkua. Aikataulu ei ole ollenkaan kohtuuton, sillä käsikirjoitus on melko loppusuoralla. Lisäksi tietokirja, joka nyt vie melko paljon työtunteja, menee painoon sopivasti elokuun alussa, joten sekään ei häiritse uudessa työssä aloittamista. En halua tehdä kahta täysipäiväistä työtä yhtä aikaa, joten jätän väikkärin suosiolla (ja mieluusti) sivuun puoleksi vuodeksi. Kesällä jätän käsikirjoituksen siis ohjaajille luettavaksi, ja kun työsuhteeni tiedekuntaan päättyy, teen korjauksia ohjaajien kommenttien perusteella ja kas, siinä se sitten on.

Väitöstilaisuus tietysti lykkääntyy, taas, mutta ei se mitään. Ei ole epäilystäkään, etteikö plus-puoli voittaisi tässä tapauksessa ihan kirkkaasti. Joka tapauksessa: ensi keväänä tähän aikaan toivottavasti tiedetään jo väitöspäivä.

Tällaisina aikoina on jotenkin typerryttävän helppoa olla onnellinen. Ja kevätkin vielä!

Advertisements