IMG_4657

Kari Huhtamon suunnittelema Lapin jälleenrakennuksen muistomerkki Rovaniemellä. Lue lisää: http://julkisetteokset.rovaniemi.fi/teokset/lapinjalleenrakentaminen.htm

Tällä viikolla olin Rovaniemellä vierailemassa Lapin yliopistossa. Feeniks-hanke, jossa tutkitaan Lapin jälleenrakennusta taiteen ja kulttuurin näkökulmasta, järjesti seminaarin Hävitty ja hävitetty, kielletty, unohdettu, muistettu. Seminaarin aiheena oli Pohjois-Suomen jälleenrakentaminen, ja teemoissa nousivat esiin erityisesti taide ja kulttuuri, lasten kokemukset sekä Lapin sodan muistamisen tavat.

Opin seminaarissa valtavan paljon, ja osan aikaa minua melkein nolotti. Tunsin, että omakin näkökulmani toiseen maailmansotaan ja jälleenrakennukseen Suomessa on varsin rajoittunut Etelä-Suomeen. Varsin usein alennamme Lapin sodan vain jatkosodan jälkinäytökseksi, tai sitten se jätetään mainitsematta kokonaan. Onko entisiä aseveljiä eli saksalaisia vastaan kääntyminen niin kiusallinen muisto, ettei siitä voi puhua? Seminaarin otsikko kertoo juuri siitä: Lapin sota oli hävittämistä kaikki tyynni, ja siitä puhuminen ja sen muisteleminen on ollut kiellettyä.

Kuitenkin Lapin sota on valtava trauma lappilaisille. Pohjois-Suomen asukkaiden evakkotaival Ruotsiin armeijoiden tieltä oli raskas, ja koitui aivan liian usein kohtalokkaaksi erityisesti lapsille ja imeväisikäisille. Paluun kotiin on täytynyt olla kammottavaa, sillä Lapista ei ollut jäljellä kuin savuavia raunioita. Miten voi palata kotiin, kun kotia ei ole? Esimerkiksi miinat silpoivat ja tappoivat siviilejä vielä pitkään sodan jälkeen, niin lapsia kuin aikuisia. (Luojalle kiitos Ottawan sopimuksesta.)

Lapin jälleenrakennus onkin aikamoinen tarina, jossa riittää vielä paljon tutkittavaa niin historian- kuin kulttuurintutkijoille ja monille muillekin. Kuten kirjan nimessä sanotaan: Tuhkasta nousi Lappi. Ihmeen nopeasti lappilaiset rakensivat uusia taloja, saivat kansakoulut käyntiin ja aloittivat uuden elämän yrittäen unohtaa sodan ja sen kauheudet. Lappi pysyi silti pitkään köyhänä, ja vaikka hitaasti etenevä modernisaatio toi esimerkiksi puhelinlinjoja, voimaloita, turisteja ja parempia tieyhteyksiä, eivät seuraukset olleet pelkästään hyviä esimerkiksi ympäristön kannalta.

Oma esitelmäni käsitteli rauhan paluun vaikutusta naisten palkkatyöhön oman aineistoni valossa. Vaikka aiheeni ei suoraan liittynyt Pohjois-Suomeen, tunsin olevani oikeassa paikassa, sillä tämä seminaari oli kiinnostava ja hyödyllinen. Näkökulmani jälleenrakennuksen haasteisiin laajeni, ja koetan parhaani mukaan ottaa sen huomioon esimerkiksi 1950-lukua käsittelevää tietokirjaa tehtäessä.

Lisäksi visiitistä Lapin yliopistoon tuli hyvä mieli siksi, että tunsin todella olevani tervetullut. Paikalliset osoittivat olevansa todella iloisia, että minä ja muut vierailijat olimme saapuneet paikalle pitkästä matkasta huolimatta. Osakseni saama vieraanvaraisuus on hyvä pitää mielessä, kun seuraavan kerran kutsun vieraita Jyväskylään tai muualle. Näin hyvän kohtelun saattelemat uudet kontaktit ja verkostot jäävät vahvoiksi ja uusia tapaamisia varmasti syntyy – ainakin minä olen jatkossa koska tahansa valmis lähtemään Rovaniemelle, ja heti kun vain mahdollisuus tulee, kutsun Feeniks-hankkeen tutkijoita kertomaan aiheestaan etelämmäs. Kivoja uusia tuttavuuksia sain myös lähempää.

Ja tietysti oli mukavaa käydä pitkästä aikaa Rovaniemellä ihan muutenkin.

Ylen Elävässä arkistossa on pari mielenkiintoista lyhyttä filmiä Lapin jälleenrakennuksesta kiinnostuneille.

Mainokset