Viime viikkoina kevätvoima on ollut sinnikästä pyristelyä väsymystä ja hengenahdistusta vastaan. Ihmisen kun ei pitäisi olla heikko, ei etenkään auringon paistaessa ja kaiken ollessa hyvin. Onneksi lopulta olin älynnyt mennä verikokeisiin ja sain apua: tiistaina olin työhaastattelun sijaan sairaalaosastolla verensiirrossa.

Sairastuin siis, mutta siihen löytyi muutamassa päivässä syy ja lääkehoito on aloitettu. Pääsin tänään kotiin sairaalasta, joskin ravaan siellä piikitettävänä vielä monet kerrat ennenkuin homma tasaantuu. Lääkitys jää elinikäiseksi, mutta en ole vakavasti sairas, ja toipuminen etenee hyvin.

Tämä hiljainen viikko oli siis osaltani varsin hiljainen. Sairaalasängyssä ehtii ajatella. Olen oppinut ainakin sen, että yritän liikaa. Pitäisi myöntää aikaisemmin, että on väsynyt ja että heikkous on ihan ok. Omaa olotilaa pitää kuunnella ja jatkuvan väsymyksen syyt selvitettävä paremmin kuin ”no mä nukuin huonosti” tai ”täytynee taas syödä rautalisää” kommenteilla. Väsymyksen myöntäminen ei ole väärin, eikä minun tarvitse jaksaa koko ajan. Saan olla välillä väsynyt, kunhan hoidan sen kuntoon.

Verensiirto oli minulle iso juttu. Olen aina ajatellut, että Veripalvelussa kerätään verta jollekulle muulle, jollekin tuntemattomalle sairaalle, ja että vaikka syntyjäni vähän heikkoverinen olen, niin vielä joku päivä olen niin hyvässä kuosissa, että pääsen luovuttamaan. Ja nyt minä olinkin se, joka vastaanotti jonkun muun verta. Kun katsoin telineessä vieressäni hiljalleen tiputtavaa veripussia tajusin, että minun on aika lopettaa haaveilu siitä, että joku päivä luovuttaisin verta. Sen sijaan tulen kyllä toitottamaan verenluovutuksen tärkeyttä kaikille. Tiistai-iltana kaksi pussillista verta nostivat minut taas terveen puolelle, mutta tällaisten kevyiden tapausten lisäksi tietenkin verta tarvitaan koko ajan paljon vakavammin sairastuneille, onnettomuuksien uhreille ja niin edelleen.

Menkää siis, te kaikki terveet ja hyväveriset! Verenluovutus on tarpeen erityisesti pitkien pyhien alla, jolloin Veripalvelun varastot aina tyhjenevät, mutta luovuttajia tarvitaan aina, veriryhmästä riippumatta. Tee hyvä teko puolison kanssa tai kokoa tempaus työporukassa tai harrastusryhmässä. Jos et minun takiani halua vertasi lahjoittaa, niin luovuta niiden tuntemattomien vuoksi, jotka tarvitsevat apua jatkuvasti. Jos et tuntemattomien takia, niin skoolaa sille, että sinä itse, tuttavasi, rakkaasi voivat tarvita verensiirron yllättäen. Lue lisää ja etsi lähin verenluovutuspaikka Veripalvelun sivuilta.

Ja sitten ne kiitokset: neljän päivän aikana en kohdannut ainoatakaan epäystävällistä tai taitamatonta hoitajaa tai apulaista tai lääkäriä. Minulle oltiin koko ajan kilttejä ja ystävällisiä, eikä yksikään henkilökunnasta antanut kiireen vähentää ystävällistä juttelua tai kysymyksiin vastaamista. Minä olin helppo potilas, mutta myös vaikeammin sairaat huonetoverit olivat hyvässä hoidossa. Ja tämä kaikki ilman luottokortin vilauttamista tai maksusitoumusta, ilman kysymyksiä rahasta – vain koska terveydenhoito kuuluu kaikille. Eläköön suomalainen terveydenhoito! Eläköön Keski-Suomen keskussairaalan osasto 11!

Ja loppumaton, onnellinen kiitos siitä, että vakavan sairauden sijaan olen melkein terve jo.

Advertisements