En tiedä mistä aloittaisin, olo on niin mahtava…

Tänään kokeilin jotain uutta ja laskettelin elämäni ensimmäistä kertaa. Olin päättänyt viimeinkin kokeilla tällä lomallani, mutta vakaasta päätöksestä huolimatta jännitti kyllä aika paljon. Se tunturi on niin iso ja rinteet pelottavan näköisiä! Mutta vaikka jalat tärisivät jännityksestä, niin sinne menin. Ja selvisin ilman luunmurtumia tai edes pahoja mustelmia. Ihan huikea tunne, aivan kuin olisin saavuttanut suuren voiton.

IMG_8971

Iltapäivä Levin etelärinteessä ja nimenomaan siinä lastenrinteessä oli erinomaisen täydellinen. Aurinko lämmitti rinnettä, laskijoita ei ollut ruuhkaksi asti ja eri-ikäisiä, sinnikkäitä opettelijoita oli muitakin, jos toki myös supertaitavia lapsia joiden rinnalla omat hatarat käännökseni lähinnä naurattivat. Välillä käytiin lämmittelemässä kaakaolla ja possumunkilla, ja sitten taas ylös ja alas, ylös ja alas.

1-IMG_8969

Kaatuilin tietysti monta kertaa, kuten asiaan kuului. Laskettelumonojen kanssa ylös pääseminen oli niin kamalan vaikeaa, että päätin, että lakkaan kaatuilemasta, tai kaadun jatkossa ainakin mahdollisimman vähän, heh. Mutta hauskaa oli!

Lastenrinne alkoi lopulta tuntua jo hallitulta, ja opin jopa hengittämään samalla kun laskin, joten päätin laskea kerran alas huipulta asti. Jos olisin tiennyt, miten paljon jyrkempi ja pidempi ja pelottavampi se oli, olisin ehkä jänistänyt. Mutta onneksi en tiennyt, ja ystävä vierellä kannusti kokeilemaan. Polvet tutisivat rinteen päällä, mutta pakkohan sieltä oli alas tulla. Keskityin lujasti (matkalla älähdin vain En voi puhua nyt! ystävälle, joka koetti jutella…) – ja pääsin kaatumatta alas. Voittaja! Jalat hyytelönä, pulssi ihan tapissa, mutta ehjänä alhaalla asti.

Tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain elämää suurempaa. Tänään opettelin uutta liikuntalajia ja ylitin epämukavuusrajani aivan reippaasti ja monella eri suunnalla, eli voitin itseni. Melkein itkettäisi, jos en olisi niin älyttömän iloinen juuri nyt (ja väsynyt).

Huomenna uudelleen! Tiedän, että pelottaa taas, mutta kuten lomalukemistossani Arya Stark toteaisi,  fear cuts deeper than sword eli pelko siitä vauhdista tai kaatumisesta sattuu enemmän kuin lumelle kaatuminen. Eli sinne vain, uudestaan ja uudestaan.

Advertisements