Ostin yöjunaliput VR:n syksyisestä tarjouskampanjasta. Lipussani luki Makuuvaunu ja sen perässä numero ja paikankin numero, joten olin tyytyväinen. Ei olisi kannattanut. Viime yönä puoliltaöin kuljin Tampereen aseman laiturilla ja tuijotin vaunujen numeroita epäuskoisena: minun lipussani oleva ”makuuvaunu” oli se junan ainoa vaunu, jossa oli pelkkiä penkkejä.

Kerran olen mennyt yöjunalla pohjoiseen istumapaikalla ja sen kerran jälkeen vannoin, ettei enää ikinä (terveisiä Nannalle). Olin illalla melko tuskainen ja kirosin VR:n tarjouskamppikset alimpiin kerroksiin. Olisihan se pitänyt arvata, ettei tarjous sisällä makuupaikkaa, mutta miksi lipussa sitten lukee niin? Puhumattakaan siitä, että kampanjassa ei sanottu tästä mitään. Olin kuvitellut, miten kätevästi matkani sujuu, herään kivasti sängystä ja nyt joudunkin valvomaan koko yön siinä kauhealla penkillä. Olisin lomani aluksi ihmisraunio. Ajattelin, ettei minulla ole varaa maksaa toisen lipun hintaa makuupaikan saadakseni.

Näytin lippuani konduktöörille, joka keksi sille selityksen jota en ymmärtänyt, mutta lähetti minut kollegansa puheille ostamaan makuupaikkaa. Toinen konduktööri ihmetteli lippuani, otti siitä tiedot ylös koska ”ihan täytyy selvittää, että miten tällainen lippu voi olla mahdollista”. Hän pyysi minua odottamaan paikallani niin kauan, että sai liput tarkistettua koko junasta, ja sen jälkeen minullekin järjestyi makuuvaunupaikka – ihan oma hyttikin, näin lomasesongin ulkopuolella. Siinä vaiheessa kello oli noin yksi yöllä. Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan ”tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen!

Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa.

Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.

Loppujen lopuksi kaikki meni siis niinkuin piti: heräsin aamulla hytistä, avasin verhon ja katsoin lumista maisemaa jossain melko kaukana kotoa. Kirjoitan tätä jossain Tornion tietämillä. Työasioitakin olisi hoidettavana, mutta väsyttää vielä – taidan syödä aamupalani ja ottaa vielä nopeat aamupäiväunet, ennen kuin juna saapuu Kolariin.

Advertisements