Olen tykännyt helmikuun kirjoistani; ne ovat sopineet hyvin sohvannurkkaan käpertymiseen ja antaneet pakoreittejä, kun olen tehnyt kovasti töitä ja pakertanut ylipitkää to do -listaa lyhyemmäksi. Helmikuu on aina liian lyhyt kuukausi, mutta samaan aikaan minusta tuntuu, että olen kahlannut tässä kuussa vaikka kuinka kauan. Kuukauden helmiä ovat olleet kirjat, joita olen ehtinyt lukea enemmän kuin syksyllä.

  • Arturo Pérez-Reverte: Flaamilainen taulu
  • Eeva Kilpi: Nainen kuvastimessa
  • Stephenie Meyer: Uusikuu
  • Stephenie Meyer: Epäilys
  • Barbara Demick: Elämää Pohjois-Koreassa
  • Stephenie Meyer: Aamunkoi
  • Lu Wenfu: Herkkusuu
  • Ba Jin: Perhe

Kuukauden kaksi viimeistä kirjaa ovat lukupiirikirjoja. Valitsimme teemaksi Kiinan, ja ainakin minä (en muista lähtivätkö muut siihen mukaan) pidin rajauksena myös sitä, että kirjailija olisi kiinalainen ihan kokonaan, siis ei maastamuuttaja. Esimerkiksi amerikankiinalaisen Amy Tanin kirjoja löytyy omastakin hyllystäni, mutta en ole varma, olenko tätä ennen lukenut kiinalaista kirjallisuutta. Siispä marssin googlen kautta kirjastoon.

Lu Wenfun Herkkusuu (1982, suom. 1994) kertoo kiinalaisesta ruoasta ja ravintoloista ja ruoasta nautiskelusta. Tai ei oikeastaan, vaan erilaisten ideologioiden kohtaamisesta. Tai ehkä siitä, miten valtaa voidaan välittää ruoankin kautta. Kirja sijoittuu Suzhoun kaupunkiin, josta kirjailija itsekin on kotoisin.

Ba Jinin Perhe (1931, suom. 1980) on lähempänä omaa makuani. Se on dramaattinen kuvaus yhden perheen sisäisistä hierarkioista ja sukupolvien välisistä hankaumista, jotka kärjistyvät varsin pahoin seurauksin. Länsimaiselle lukijalle se on myös kuvaus kungfutselaisuuteen kuuluvasta, ohittamattomasta isän ja vanhempien kunnioituksesta sekä sukupuolihierarkiasta, joka vuosisatoja vanhana tuntuu mahdottomalta purkaa. Perheen kuvauksen lisäksi kirja avasi myös kuvan 1920-luvun Kiinaan. Teos on omaelämäkerrallinen ja kuvaa irtautumista vanhasta ja liittymistä uuteen – sitä hetkeä, jolloin tulevaisuus näyttää valoisalta ja menneisyys pahalta.

Suosittelen Perhettä lämpimästi. Sen sijaan Pérez-Reverten Flaamilaista taulua en suosittele.

Mainokset