Tutkimuksen tekeminen on työnä kyllä myös välineurheilua, ainakin johonkin rajaan asti. Olen huomannut sen nyt, kun vaihdoin laitoksen työtiloihin. Kyllä on kunnollisella näytöllä työskentely mukavaa verrattuna läppärin ruudun tuijotteluun, jota viimeiset puolitoista vuotta tein. Ja sitten se, ettei tarvitse enää kantaa konetta kodin ja työhuoneen välillä – ihanaa.

Teen töitä edelleen välillä myös omalla kannettavalla, kuten nyt esimerkiksi alkuviikosta helsinkiläisissä kirjastoissa. Ihan hupsu ja vain omaa hajamielisyyttäni korostava ongelma onkin nyt se, ettei minulla ole vakiintunutta keinoa työstettyjen tiedostojen kuljettamiseen kotikoneen ja työkoneen välillä. En ole liittänyt kotikonetta yliopiston verkkoon niin, että pääsisin yliopiston palvelimelle kotoa käsin. Se ei kuitenkaan auttaisi loputtomasti, kun käytän omaa konetta työntekoon nimenomaan reissuilla – vai toimisiko se myös arkistossa istuessani? Dropboxissa minulla on jonkinverran kansioita, ja joskus lähetän tiedostoja itselleni myös sähköpostilla – sieltä ne ovat nopeasti avattavissa. Olen myös ajatellut, että mitä jos ottaisin nuo tämän kevään tärkeimmät asiat ihan vain perinteiselle muistitikulle, jota päivittäisin joka iltapäivä. Tikku kulkisi kätevästi sekä töissä, kotona että tien päällä koneesta tai verkkoyhteydestä riippumatta. Vai unohtaisinko senkin?

Tämä liittyy siihen, että yhä vieläkin minulla on vaikeuksia muistaa tehdä varmuuskopioita. Väikkäriprosessin aikana yksi kannettava tietokone on tullut tiensä päähän. Uudempi laite on aiheuttanut sydänpysähdyksen kerran kieltäytymällä käynnistymisestä, mutta sillä kerralla selvisin onneksi säikähdyksellä. Silti en ole oppinut tavaksi asti sitä, että joka päivä tekisin kopiot päivän töistä jonnekin. Kotona minulla on ulkoinen muistikin varmuuskopioita varten, mutta kummallisen harvoin muistan sitä päivittää.

Jotain tälle hajamielisyydelle pitäisi tehdä. Se kävi ilmi esimerkiksi tänä aamuna, kun huomasin jättäneeni kotiin kaikki ne tiedostot, joiden kanssa piti jatkaa työskentelyä tänään. Onhan tämä nyt vähän naurettavaa: olin kolme päivää niitä hinkannut omalla koneella, enkä ollut tehnyt varmuuskopioita minnekään, ja työt jumahtivat hetkeksi kokonaan koska tiedostot ovat vain yhdessä koneessa. Siksipä kirjoitan tässä nyt blogiin enkä tee töitäni… Lähden lounastreffien jälkeen iltapäiväksi kotitoimistoon. Olenkin ehtinyt tässä jo päivittää Dropbox-tiliäni niin, että osaisin aktivoitua vaikkapa sen käyttämisessä näissä tiedostojen siirroissa ja varmuuskopioissa. Kyse on väikkärin lisäksi myös tulevan tietokirjan artikkeleista, jotka olisi hyvä saada kulkemaan aina mukana.

Ja kyllä, varmisteluhaaste on hankala juuri siksi, että olen vähän huono tietoteknisissä jutuissa, eivätkä nämä asiat suju kuin itsestään.

Mainokset