Eilen julkaistiin Blogistanian Finlandia 2012. Kyse on kirjabloggaajien äänestys vuoden parhaasta kotimaisesta kirjasta. En osallistunut itse, mutta veikkailin mielessäni, että potin varmaankin veisi Ulla-Lena Lundbergin Jää. Toisin kuitenkin kävi: Blogistanian Finlandian voitti Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Kisassa pärjäsi hienosti myös Sirpa Kähkösen Hietakehto, joka toistaiseksi on kuuden parhaan ryhmästä oma suosikkini, kun sekä Lundbergin, Ollikaisen että Oksasen kirjat ovat vielä lukematta.
Lisää tietoa Blogistanian Finlandiasta voit lukea Sallan lukupäiväkirjasta.
Joululoman alkaessa lopetin marraskuun alusta asti jatkuneen romaanien lukutaukoni. Sen jälkeen kun opin lukemaan, en varmastikaan ole pitänyt yhtä pitkää taukoa kaunokirjallisuudesta. Niin hyviä kuin lukemani tietokirjat olivatkin, oli melkoiset riemullista tarttua loman kunniaksi jälleen romaaniin. Kannoin kotikotiin mukanani vinon pinon kirjoja, joista en ehtinyt lukea kuin osan. Ennen muinoin joululomalla kului kassillinen luettavaa, mutta niin vaan tuntuu nykyään olevan muutakin tekemistä ettei kirjojen luokse ehdi kuin iltaisin lomallakaan…
Mutta jotain sentään tuli luettua vielä viime vuoden puolella. Tietokirjoista Syötäväksi kasvatetut viihdytti minua koko joulukuun niin etten ehtinyt edes aloittaa muita. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin oli lukulistallani, koska naiivisti halusin kerrata tarinan ennen elokuvakokemusta. Ei olisi kannattanut, niin paljon kirjaa oli muuteltu elokuvaan, mutta kirjaseikkailuna Hobitti tietysti oli yhtä vinkeä kuin ennenkin.
Lokakuusta asti hyllyssäni oli odottanut Sirpa Kähkösen Hietakehto. Olin luvannut sen itselleni palkinnoksi, joululoman herkuksi, jos olisin ahkera tietokirjojen lukija marras- ja joulukuun ajan. Ahkeruus jääköön määrittelemättä sen tarkemmin, mutta Hietakehto oli ihana lukuelämys.
Joulupukki yllätti tänä vuonna: sain muun muassa Pirjo Hassisen Populan, jonka parissa vietinkin sitten loppuvuoden. Kirja ei herkistänyt samalla tavalla kuin Kähkösen hienopiirteinen kuvaus, mutta aiheeltaan ja myös ratkaisuiltaan Popula on varsin kiinnostava kirja.
Kahdesta viimeisestä pyrin kirjoittamaan muutaman lauseen enemmän vielä lähipäivinä.
Illuusioita 
Olipa mukavaa, että pidit Hietakehdosta, jolle itsekin annoin kolme pistettä. Toivottavasti ehdit jossain vaiheessa blogata kirjasta.
Pidin siitä tosi paljon, vaikka odotuksetkin kyllä olivat korkeat. Yritän ensi viikolla kirjoittaa yhteispostauksen kolmesta kirjasta, mukana siis olisi myös Hietakehto.