Satupäivää vietettiin jo pari päivää sitten, mutta hei, ehtiihän satuja lukea muutenkin, eikös? Satupäivän kunniaksi katsoin kuitenkin tulleen oikean hetken lukea J.K. Rowlingin Potter-tarinoihin kiinteästi liittyvän satukirjan Siuntio Silosäkeen tarinat (The Tales of the Beedle the Bard, 2008, suom. 2009).

Siuntio Silosäkeen tarinat on ihastuttavan kerroksellinen lukukokemus. Koko kirjahan on fiktiota, sitä ei periaatteessa pitäisi edes olla olemassa, koska koko satukokoelma on keksitty. Se on tärkeässä osassa Potter-sarjan viimeisessä osassa, jossa ratkotaan kuoleman varjelusten salaisuutta. Siinä Rowling kohottaa folkloren arvoon arvaamattomaan osoittaessaan, että ikivanha lastensatu voi kätkeä sisäänsä todellisia asioita – ainakin jos niihin uskoo.

Esineenä tämä kirja on siis satua itsekin, mutta se sisältää viisi 1400-luvulta peräisin olevaa satua, jotka ovat tuttuja kaikille velhoille ja noidille. Kirjan on kääntänyt alkuperäisistä riimuista englanniksi Hermione Granger. Jottei kerroksellisuus olisi niin yksinkertaista, on kirjassa lisäksi Albus Dumbledoren kommenttiosuus, joka on ilmeisesti kirjoitettu vain pari vuotta ennen hänen kuolemaansa. Jonkinlaisena jästiversion toimittajana, johdannon kirjoittajana ja tarkentavien alaviitteiden tekijänä toimii kirjailija J.K. Rowling. Puhujaääniä on siis useita.

Luin kirjan iltalukemiseksi yhdellä kerralla, ja täytyy tunnustaa: nauroin makeasti monta kertaa. Harvoin satujen lukeminen on ollut näin hauskaa, tai sitten luen niitä liian harvoin. Nyt tiedän ainakin, mitä eräs Pikkutyttö saa joululahjaksi, ja omakin hylly selvästi on puutteellinen niin kauan kunnes voi lukea Kolmen veljeksen tarinan omasta hyllystä.

Niin, ne kolme veljestä. Siuntio Silosäkeen tarinoiden saduista kolme on hauskoja ja opettavaisia, yksi julma (ja opettavainen) ja sitten on se kuulusin, siis satu kolmesta veljeksestä, joka on jotenkin tyyliltään ihan toisenlainen. Aivan kuten leffaversion upea animaatiokohtaus, joka keskeytti seikkailun hetkeksi ihan toiseen tunnelmaan.

Kolmen veljeksen tarina kaipaa tulla luetuksi ääneen, toistetuksi uudelleen ja uudelleen, iltasaduksi, nuotiolla, isoäidin sylissä istuen. Se on kuin luotu tarinaksi, jota kerrotaan sukupolvesta toiseen, suullisena perinteenä, sillä rakenne, rytmi ja juoni ovat kaikki helposti toistettavia. Itse asiassa satujen tutkijat voisivat varmasti osoittaa siitä montakin piirrettä, joilla se asettuu osaksi eurooppalaista ja myös maailmanlaajuista satugenreä. Tarina kolmesta veljeksestä on silti kauneimmillaan juuri tästä luettuna, sillä tässä sadussa Rowling (tai Siuntio Silosäe tai kääntäjä Hermione Granger tai suomentaja Jaana Kapari-Jatta) on onnistunut kielellisesti parhaiten.

Niille, joille tarina ei ole tuttu, suosittelen tätä kolmen minuutin animaatiota – ja niille jotka tuntevat sen jo ennestään, suosittelen silti, sillä tämä on kuin ihanaa karkkia, ja kolme minuuttia sadulle tänään ei ole liikaa. Video löytyy youtubesta, mutta sen upottaminen tekstiin oli estetty, joten klikkaahan tästä linkistä.

Mainokset