Kodin kuvalehdessä oli juttu arjen perustaidoista, jotka ovat katoamassa tässä valmiissa maailmassamme. Juttu käsitteli kolmea teemaa: ruoanlaittoa, käsitöitä ja siivousta. Ruoan kohdalla mainittiin muun muassa, että harva enää tekee lihapullia itse.

Sitä lukiessani tajusin, että lihapullat ovat juuri sitä mitä nyt tarvitsen. Olen keskellä aikamoista kirjoitusurakkaa (deadline viikon kuluttua) ja tarvitsen ruokaisia lounaseväitä ja säännöllisen ruokarytmin, että pysyn voimissani. Kuitenkin olen iltaisin aika pitkään työhuoneella, eikä ruoanlaittoon ole paljoa aikaa. Lihapullat ovat ratkaisu! Itse tehtyinä ne ovat hyviä kylmänäkin, ja sopivat siis salaattini proteiinilisäksi erinomaisesti. Lisäksi ne ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että ehdin illallakin – niinkuin tänään, vaikka tulin kotiin vasta puoli kahdeksan maissa.

Osaan tehdä hyviä lihapullia. Lihapullat ovat myös perusruokaa, joka on niin helppoa valmistaa, että kuka tahansa onnistuu. Vain yksi vaihe on kriittinen – palaan siihen kohta. Ainekset saa valmiiksi mitattuina, joten minäkin mittaan vain korppujauhojen määrän – ja senkin voisi arvioida. Sekoitan siis purkin kermaviiliä desilitraan korppujauhoja ja jätän ne hetkeksi turpoamaan. Sillä aikaa silppuan yhden sipulin ja vähän valkosipulia (paitsi tänään, koska valkosipuli oli homehtunut – teen selvästi liian harvoin ruokaa). Sekoitan korppujauho-kermaviiliseokseen paketillisen jauhelihaa ja silputun sipulin, lisää yhden kananmunan ja sekoitan taikinaa. Välillä lisäilen mausteita: yleensä suolaa (tänään valkosipulisuolaa), paprikajauhetta ja valkopippuria. Sitten tulee se yök-kohta, jonka useimmat kokit jättävät väliin: taikinan maistaminen. Kyllä, sitä voi maistaa jo ennen kuin se paistetaan.

En koskaan paista pullia pannulla vaan uunissa. Uunipannulle vain leivinpaperi ja sitten kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä muovailemaan pullia. Uunissa 225 astetta ja valmista on kun pullat ovat nätin ruskeita. Tässä tullaan siihen kohtaan, jossa olen munannut. Minä kun olen unohtelevaa sorttia, olen pari kertaa unohtanut lihapullat uuniin ja saanut lopputulokseksi jotain vähemmän mehukasta. Minunlaiselleni harvapäälle on onneksi olemassa esine nimeltä munakello – siinä se nytkin tikittää ja soi kohta, että muistan ottaa satsin uunista.

Yhdestä jauhelihapaketista tulee sen verran lihapullia, että yhden hengen taloudessani syödään siitä monta kertaa. Paitsi jos innostunkin napostelemaan…

Jos tilanne vaatii erikoista, sekoitan taikinaan esimerkiksi sinihopeaa, oliiveja tai vaikka aurinkokuivattua tomaattia silputtuna. Peruspullat toimivat minusta kuitenkin ihan hyvin sellaisenaankin. Alle tunnissa minulla on eväitä moneen ateriaan.

Olen vienyt mikroni ainakin väliaikaisesti vinttikomeroon. Keittiöelämä ilman sitä on vielä vähän totuttelua, ja tänäänkin meinasi tulla ongelma. Mitä tehdä, jos jauhelihapaketti ei olekaan ehtinyt sulaa päivän aikana jääkaapissa, ja pitäisi alkaa ruoanlaittoon? Selvisin, koska se oli sulaneempi kuin aluksi luulin, mutta samanlaisia tilanteita voi tulla vastaan jatkossakin. Vesihaudeko toimii mikron korvikkeena vai miten pitäisi toimia?

Advertisements