Kun keväällä kuulin, että Jyväskylän kaupunginteatteriin tulee tänä syksynä musikaali Myrskyluodon Maija, luin Anni Blomqvistin kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa siskon hyllystä. Nyt syyskuussa lainasin vielä kaksi viimeistä osaa, Meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto, jälkimmäisen toimiessa yhteisniteen otsikkona. Olen lukenut sarjan joskus kauan sitten ja teki kyllä hyvää kerrata se, joskin musikaalin olisi voinut kokea ilmankin. Tarina oli kuitenkin mielessä niin, että jo ennen esityksen alkua tunteet olivat pinnassa näyttämölle katsellessani. Yleisön etsiytyessä paikoilleen oli näyttämöllä kaksi hahmo. Oikeassa reunassa istui nuori Maija, suoraselkäisenä, paksu letti niskassa, ryhdikkäänä ja voimaa täynnä. Vasemmassa reunassa istui vanha Maija, valkotukkaisena, huivi harteilla. Kumpikin istui rantakivillä kaislojen lomassa, ja aaltojen loiske ja meren kohina kuului taustalta hiljaa. Kun tiesin mitä oli tulossa, alkoivat jo vähän silmät kostua Maijan tarinan voimakkuuden vuoksi.

Myrskyluodon Maija on yksi suomalaisen kirjallisuuden vahvoja naishahmoja, ja Maijan ja Jannen rakkaustarina yksi kirjallisuutemme tunnetuimmista, vähän sellainen Akselin ja Elinan kaltainen. Tai näin ajattelin, mutta itse asiassa en ole varma kuinka moni lopulta nykyään on Blomqvistin kirjoja lukenut. Kuuluisa tv-sarjakin on tehty jo 1970-luvulla, enkä minäkään ole sitä nähnyt. Lasse Mårtensonin sävellys on ainakin hyvin tunnettu (ks. esim. video täältä).

Musikaaliversio ei kuitenkaan ole Mårtensonin kynästä, vaan Matti Puurtisen säveltämä ja Jussi Helmisen dramatisoima Anni Blomqvistin kirjojen pohjalta. Tarina sijoittuu Ahvenanmaan saaristoon 1800-luvulla. Maija on talollisen tytär, joka naitetaan nuorelle kalastajalle, Jannelle, juurikaan tytön mielipidettä kysymättä. Maija ja Janne perustavat torpan kauas Myrskyluodolle. Elämä yksinäisellä luodolla on kovaa, mutta yhdessä he selviävät niin synnytyksestä, tulipalosta kuin lapsen hukkumisestakin. Maija oppii nopeasti rakastamaan Jannea, ja vuosien mittaan keskinäinen rakkaus vain lujittuu – ja kestää, kestää. Elämä on kovaa, mutta onnellista. Vaikeudet eivät väistä Myrskyluotoa, mutta Maija selviää tekemällä kovasti työtä ja luottamalla Janneen. Kovin paikka Maijan elämässä tuleekin silloin, kun hän äkkiä menettää Jannensa.

Kirjoissa Maijan nöyryys ja sokea luottavaisuus melkein ärsyttää: ottaisi nyt itseään niskasta kiinni eikä ajattelisi vain, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tekee mieli ravistaa Maijaa ja kiljua, että kyllä nainenkin voi!  Blomqvist on kuitenkin oikeassa ja tiesi mitä kirjoitti. Kirjoja on kehuttu saariston arjen kuvauksesta ja naisen rooli, uskomukset, uskonnollisuus ja työnteon vuotuisrytmi on todenmakuinen. Lopulta Blomqvist kääntää Maijan nöyryyden vahvuudeksi ja antaa nykylukijankin nähdä, että vaikka nainen oli miehensä alamainen, saattoi hänessä silti olla itsellisyyttä ja voimaa. Pieni naisasianainen Blomqvistissakin asui: Maijan ja Jannen lapsista vanhin, Maria, on kaikkein paras lukija ja kirjoittaja, selvästi veljiään parempi. Maija itse on äärimmäisen vahva selvitessään pystyssä, vaikka Myrskyluodon tuuli painaa kaikin voimin alas. Ehkä Maijalta sittenkin voisi oppia jotain?

Niin, Myrskyluodon tuuli. Luonto on Blomqvistin kirjoissa alati läsnä, aivan kuten tuuli saaristossa. Myös näytelmäversiossa luonto on  keskeinen elämää jäsentävä tekijä: luonto määrittelee mitä voidaan tehdä ja milloin; meri antaa ja meri ottaa. ”Mitä aika on?” Maija pohti jossain kohdalla näytelmää ja vastasi itse: ”Aika on talvi, kevät, kesä ja syksy.” Viisaasti ajateltu, minusta, etenkin luonnon rytmissä elävälle kalastajanakalle, jonka työt kulkevat vuotuista kiertoaan.

Kirjojen perusteella Maija oli minusta hiljainen ja arka, alati nöyrä ja muiden mielipidettä kunnioittava. Kaupunginteatterin versiossa Maijan luonteen perusiloisuus ja herkkyys nauttia pienistä asioista tuotiin korostetummin esiin, ja olen kiitollinen tästä tulkinnasta. Minullekin teki hyvää nähdä Maijan toinen, naurava puoli. Toinen näytelmän keskeinen teema on Maijan ja Jannen rakkaustarina. Maija on tarinan päähenkilö ja jättää väistämättä Jannen taustalle. Kirjoissa Janne nähdään Maijan silmien läpi, ja hän on melkoisen lähellä täydellistä miestä, selvästi rakastuneen naisen näkökulmasta kirjoitettu.

Siinä missä näytelmän Janne ja Maija suutelevat ja kuhertelevat lastenkin nähden, että katsoja varmasti ymmärtää heidän suhteensa voiman, tuo Janne kirjoissa rakkautensa näkyviin pienillä teoilla: kantamalla polttopuut, sipaisemalla tukkaa ohikulkiessaan, pujottamalla käden Maijan niskan alle illalla kun vaimo tulee viimeisenä nukkumaan. Sanoja ei tarvita. Jannen hukkumisen jälkeen Maija tuntee hänet vierellään – kättä ei vain voi ojentaa, ettei Janne katoa. Nopeasti Maija kuitenkin oppii, ettei muille saa puhua siitä että Janne on paikalla vieläkin, sillä muut leimaavat hänet hulluksi. Parempi kun pitää Jannen vain itsellään.

Itkin näytelmän aikana paljon, mutta en pelkästään surusta, vaan myös ilosta ja ylipäätään näytelmän herättämästä liikutuksesta. Maijaa näyttelevä Maiju Saarinen oli nuorena Maijana huikean hyvä, samoin Taina Reponen vanhana Maijana. Kaksi Maijaa ovat näyttämöllä koko ajan yhdessä, ja heidän keskinäinen kemiansa ja kommunikointinsa toimii ja pitää tarinaa yllä. Lähes kolmituntinen rupeama täytyy olla pääosanesittäjille raskas, sillä laulujen lisäksi näytelmässä eletään koko tunteiden kirjo. Vieläkin kaikuu korvissani Maijan sydäntäsärkevä huuto lapsensa hukkuessa…

Musiikki on kaunista, ja olen hyräillyt laulunpätkiä mielessäni nyt jo päiväkausia. Haluaisin lainata cd:n tai nuotit kirjastosta, mutta niin tuntuu haluavan puoli Jyväskylää juuri nyt. Youtubesta olen kuunnellut vain tätä Maijan ja Jannen häävalssia, joka oli ennestään vähän tuttukin, mutta en tiennyt että se on nimenomaan Maijan ja Jannen, siis näytelmää varten kirjoitettu. Valssi on aika suosittu häävalssi, ja kaunis kuin mikä.

Samoin olen katsonut kaupunginteatterin traileria näytelmästä. Harmittaa, ettei teatterilla ole varaa tehdä parempaa traileria, sillä tässä on jotenkin tosi huono ääni. Mutta onpa tyhjää parempi. Ainakin voin vakuuttaa kaikille, että livenä kaikki on tuhat kertaa parempaa. Ja kuulin tällä viikolla, että Maijan syksy on käytännössä jo myyty, kevään näytöksiä myydään jo täyttä häkää.

Terveisiä lahjalippuni antaneelle: tämä synttärilahja oli ihana elämys, ja on kannatellut minua koko viikon! Kiitos!

Advertisements