Tätä päivää olen odottanut kauan. Päivämäärä ruksattiin kalenteriin jo puolisen vuotta sitten, ja kesä meni hujauksessa suunnitelmia tehden ja tästä päivästä haaveillen. Olen puhunut tästä ihan kaikille, intoillut ja hehkuttanut. Jo on siis aikakin.

Tänään nimittäin alkaa loma, ja edessä on perinteinen syysmatka siskon kanssa. Viime vuonna olimme Kilpisjärvellä ja Levillä, sitä ennen Edinburghissa. Kolme vuotta sitten tämä reissuperinne aloitettiin Kolilla, mutta silloin kuljin suru sydämessä.

Lomalle lähtö on toisinaan vähän vaikeaa. Tuntuu, että kaikki jää kesken: väitöskirja, uudet hakemukset, ohjauskeskustelut, toimitustyöt, suunnitelmat ja juhlat, talon piharemonttikin mokoma. Monesta asiasta hössöttävänä ihmisenä unohdan aina välillä, että useimmat asiat jatkuvat ja menevät eteenpäin myös ilman minun (välillä ehkä haitaksikin olevaa) myötävaikuttamistani. Lähdön vaikeus on minussa itsessäni. Onneksi vaikeus oli tänään enimmäkseen selätetty – eilen tuntui paljon pahemmalta ja keskeneräisemmältä.

Urakoin asioita illalla ettei tänä aamuna tarvitsisi enää paljoa työasioita ajatella. Ja todella: vaikka eilen vielä näytti huonolta, sain kuin sainkin tehtyä loman aloituspäivästä ihanan leppoisan. Kun kaivinkone alkoi möykän aamulla, minä pysyinkin peiton alla ja jatkoin illalla kesken jääneen Northanger Abbeyn loppuun. Aamupalaksi katsoin parhaat palat saman kirjan vanhasta filmatisoinnista ja ulvoin naurusta itsekseni. Siivosin kodin, mitä yleensä en ikinä ehdi tehdä ennen reissuja. Nyt tuntuu ihanalta ajatella, että pääsen palaamaan siistiin kotiin. Silitin, pakkasin, pyykkäsin; kuuntelin samalla äänikirjaa. Iltapäivällä ehdin vielä katsoa Persuasionin vanhan elokuvaversion, sen jossa ovat Ciarán Hinds ja Amanda Root.

Nyt olen junassa. Asemalle tulin taksilla, sillä bussimatkaan varattu aika tuhraantui siihen, että piti kääntyä pysäkiltä takaisin kotiin hakemaan passia, heh. Onneksi aloin hokea mielessäni vanhaa listaa kolmesta P:stä jotka pitää tarkistaa lähtiessä: ”passi, pussi ja piletti”. Matkalukemisena huomiseen asti minulla on kolme tiiliskivenkokoista matkaopasta, joita en ole ehtinyt juurikaan selailla. Nyt ehdin, sillä nyt on niiden aika. Nyt on loma. Lontoo ja Bath, unelmaloma, täältä tullaan!

P.S. En ole kauaa poissa. ❤ Paitsi mitä jos eksyn Mrs Lovettin puotiin..?

Advertisements