”Äiti lähti lomalle.” Tällä lauseella oli mukava järkyttää tilapuodin tuttuja asiakkaita, jotka eivät voineet uskoa superahkeran äitini edes tuntevan sellaista sanaa. Minun hommani oli tuurata serkkutapaamiseen lähtenyttä emäntää kahden päivän ajan. Omia töitä oli rästissä, joten istuin sovitusti tietokoneen ääressä suurimman osan aikaa. Tilapuodin sesonki oli jo ohitse, joten aikaa kirjoitustöille löytyi helposti, mutta pääsin myös hipaisemaan tehtäviä, jotka olivat ennen vanhaan arkipäivää minullekin.

Liharotuiseksi muuttuneessa lehmälaumassa on yksi vasikka, joka juotetaan maitojuomalla aamuin illoin, toisin kuin muut jotka hankkivat elantonsa itse. Äiti sanoi, ettei juottaminen ole jo isohkolle vasikalle enää välttämätöntä, jos en halua sitä tehdä, mutta hemmotteluun tottunut elikko huutaa kyllä juomansa perään. Juottamisen piti olla helppoa: maitojauhe löytyy navetasta ja vasikka tulee luokse kutsusta. Vähän epäilin, josko selviäisin hommasta kunnialla, mutta niin vain kävi. Sekoitin maitojauhetta veteen ja menin ämpärin kanssa aidan vierelle, huutelin vasikkaa juomaan ja kas – valkoruskea nupopää jätti salamana lauman ja juoksi ämpärinsä luokse. Jotenkin suloinen se oli, vaikka sitten veikin ämpärin mukanaan kuralätäkköön.

Maitojauheen tuoksu toimi kuin madeleine-leivos konsanaan: se toi valtavan määrän muistoja mieleen. Aikanaan äiti kasvatti minusta navetta-apulaisen itselleen, ja monen monituiset kerrat lapsuudesta aikuisvuosiin olen lantrannut maitojauheesta juomaa vasikoille. Aluksi olin vain pikkupiika ja tein kaikkia aputöitä, että äiti sai keskittyä lypsämiseen, mutta vähitellen käsivoimat ja taidot kasvoivat ja sain opetella lypsykoneenkin käyttöä. Minulla on edelleen tallessa nukke, jonka äiti osti minulle palkinnoksi, kun olin ensimmäistä kertaa lypsänyt alusta loppuun asti viisi lehmää ilman äidin apua. Silloin oli jo ohittanut nukkeiän ja pehmonukke jäi hyllyyn lähes koskemattomaksi. Tänä päivänä Molla-Maija on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että osaan tehdä muutakin kuin analysoida tai tuottaa tieteellistä jargoniaa. Ja että harjoittelemalla oppii.

Viikonloppuna tein vähän, oman valinnan mukaan, muitakin emännän töitä: ruokin perheen miesväen, muistutin isää ottamaan lääkkeensä, maalasin vähän uudisrakennuksen seinää, poimin mustaviinimarjoja, paistoin ahvenia (vaikka en itse niitä syökään), siivosin, tiskasin, etsin metsästä sinne eksynyttä vasikkaa, pesin pyykkiä ja lämmitin saunan. Kun mitään ei ollut pakko, vaan kaikki oli vapaaehtoista ja väliaikaista ja saatoin koko ajan palata turvallisesti tietokoneen ääreen, tuntuivat muut työt kivoilta ja helpoilta. Mitenköhän olisi, jos näitä töitä saisi tehdä jatkuvasti, päivästä toiseen? Epäilen omaa jaksamistani, vaikka nyt tuntuikin siltä, että kirjoitustyöt  olivat väärässä paikassa väärään aikaan, ja syksyn aurinkoiset päivät pitäisi viettää ulkona tehden työtä, jossa kädet voivat myös likaantua.

Advertisements