Laitoksella vierailee folkloristipariskunta Amerikasta, Ohiosta. Ihania ihmisiä – älykkäitä, sosiaalisia, kilttejä ja kivoja. Ilokseni he tulivat eilen luokseni kylään, ja sain suunnitella herkkuja tarjolle. Oli hauskaa kattaa pöytää kun tiesin, että pariskunnan rouva ihailee Iittalan ja Arabian astioita ja tykkää Marimekosta, ja käytinkin koko arsenaalin sekä vanhaa että uutta suomalaista arkea kaunistavaa designia mitä keittiöstäni löytyy: lautaset, lasit, ruokailuvälineet, kahvikupit, servetit ja niin paljon tarjoiluastioista kuin onnistuin. Niitä minulla on vähemmän, mutta toisaalta tarjoilutkin olivat varsin yksinkertaiset.

Ruuissa hain vuodenajan makuja. Siksipä tein elämäni ensimmäisen kantarellipiirakan. Nyt en malta olla vähän kehumatta, kun itsekin koen että aihetta on: piirakka onnistui loistavasti. Se oli pehmeää, riittävän rasvaista ja mauiltaan herkullista. Pohja oli voi-juusto-yhdistelmä Maku-lehden reseptin mukaan, ja täytteen taas tein HS:n ruokasivujen mallilla (reseptissä muuten on virhe: kananmunaa ei lisätä täytteeseen kuin kerran, siis loppuvaiheessa jäähdyttämisen jälkeen).

Kantarellipiirakan kanssa tarjosin yksinkertaisen kirpeää salaattia: jäävuorisalaattia, vähän tavallista vihreää parvekkeelta, rucolaa (jonka makua amerikkalaisrouva erityisesti ihaili) ja hunajamelonia. Ruokajuomana oli jäävettä ja vieraiden tuomaa ranskalaista, kuivaa omenasiideriä, jonka vahva omenantuoksu sopi hyvin syksyiseen sieniateriaan.

Jälkiruoaksi tarjosin kotimaisten pienjuustoloiden juustoja. Kotoa Leivonmäeltä hain leipäjuustoa  – tietenkin, eksoottisuuspisteiden vuoksi – sekä sen kanssa tuoreita lakkoja ja ystävän mukanaan tuomia tyrnimarjoja. Kotoa tietysti oli myös oma suokkarijuustoni NatuStella -cheddar. Mouhijärveläisen Herkkujuustolan Väinö-valkohomejuusto ja Vilho appenzeller täydensivät juustotarjottimen.

Aiemmin päivällä lounaalla eräs tiimipelaaja sanoi, että ihmisten takiahan me asioita teemme. Ihmiset merkitsevät eniten. Olen miettinyt sitä paljon sen jälkeen ja jotenkin luulen, että siinä ollaan totuudessa aika monen elämän osa-alueen suhteen. Toiset ihmiset merkitsevät enemmän kuin rakenteet, tittelit, raha tai puheet. Ihmisten kanssa ja ihmisten vuoksi tehty työ tuntuu parhaalta. Ja niin hyviä kuin ruoat olivatkin eilen, illan pointti oli pöydän ääreen kokoontuneissa ihmisissä. Luottoystävä sekä kaksi hurmaavan ihanaa vierasta tekivät eilisillasta sellaisen, jota en hetkessä unohda – ei vähiten puheenaiheena olleiden tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi. Vanhempi pariskunta olivat mitä mahtavimpia sparraajia, ja elokuun illan pimentyessä tuntui että mahdollisten tulevaisuuksien listaan syttyi taas lisää valoa. Parhaat pienet kutsut mitä olen aikoihin järjestänyt – koska ihmiset ovat niin ihania.

Mainokset