Monessa kirjablogissa on tänä keväänä vietetty 24 tunnin lukumaratonia. Minunkin mieleni palaa osallistumaan, ja mikäpä olisi parempi ajankohta kuin keskikesän  juhlan pidempi vapaapäiväputki. Muiden lukumaratonraportteja luettuani olen todennut, että järkevää on lukea suhteellisen ohuita kirjoja. Liian paksut tiiliskivet puuduttavat, eikä lukuinto ehkä säily. Lyhyemmistä, alle 400 sivun kirjoista saa sopivasti vaihtelua vuorokauteen. Kaikki lukumaratoonarit ovat myös nukkuneet yöunet ja syöneet ja usein ulkoilleetkin kirjamaratonin aikana. Näin myös minä aion tehdä, tai siis ainakin jos tekee mieli. Juhannusyön takia unirytmi on valmiiksi sekaisin, joten pelkään nukahtavani jo ekan kirjan aikana…

Hamstrasin kirjastosta vinon pinon kirjoja, ettei ainakaan valinnanvara lopu. Teemana oli kesä ja juhannus, mutta joukossa on kyllä vähän väljemminkin aiheeseen sopivia kirjoja sekä sellaisia, jotka eivät liity kesään lainkaan, mutta joiden lukemista olen suunnitellut jo pitkään. Kirjapinossani on siis seuraavat kirjat:

  • Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
  • Annie Proulx: Laivauutisia
  • Mika Waltari: Fine van Brooklyn
  • Kreetta Onkeli: Beige. Eroottinen kesä Helsingissä.
  • F.H. Burnett: Pikku prinsessa
  • Tove Jansson: Kesäkirja
  • Hannu Salama: Juhannustanssit
  • F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
  • Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan
  • Laila Hietamies: Maan väkevän lapset
  • L.M. Montgomery: Sininen linna
  • L.M. Montgomery: Sara ja Kultainen tie

Tästä listasta uskoisin lukevani 5-7 kirjaa. Mukana on siis esimerkiksi kolme tyttökirjaa, joilla (muutaman muun lisäksi) osallistun käynnissä olevaan tyttökirjahaasteeseen. Tuskin luen niitä kaikkia seuraavan vuorokauden aikana, mutta lähiaikoina kuitenkin.

Lukumaratonini alkaa siis klo 19.00 nyt lauantai-iltana ja päättyy huomenna klo 19.00. Raportoin tänne haasteen etenemisestä sitä mukaan kuin kirjoja tulee luetuksi. Odotellessanne voitte lukea vaikkapa Sonjan tai Nannan lukumaratoneista tai kurkistaa miten haaste sujui Sinisen linnan kirjastossa tai Kirjavassa kammarissa. Noin esimerkiksi – lukumaratoneja löytyy kyllä paljon muitakin.

Klo 20.00. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus  (140 sivua)

Koko elämänsä ajan Nuuskamuikkunen oli halunnut repiä alas julisteet, jotka kielsivät häntä tekemästä kaikkea mistä hän piti, ja nyt hän suorastaan vapisi innosta ja odotuksesta. Hän alkoi julisteesta ”Tupakanpoltto kielletty”. Sitten hän tarttui ”Nurmella istuminen kielletty” -julisteeseen. Sen jälkeen hän hyökkäsi ”Nauraminen ja viheltäminen kielletty” -taulun kimppuun, ja sitten lensi maailman tuuliin ”Tasajalkaa hyppiminen kielletty”.

Klo 21.35. F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä (175 sivua)

Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessäänkin hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee. Kun ehtoopuolen musiikki on painunut orvokintummaksi pianissimoksi, niin hienoksi, että se jatkuu vielä lyhyenä taukonakin, niin silloin herää jo ensiviulu vienoon korkeaan säveleeseen, johon sello pian yhtyy, ja tuo sisäisesti tajuttu sävelkuva saa jo ulkonaisenkin tukensa; tuhansilta oksilta ja ilman korkeuksista livertää tuhakielinen säestys: aamu on jo, vaikka äsken vielä oli ehtoo.

Klo 11.05. Annie Proulx: Laivauutisia (424 sivua)

– Tästedes saat kirjoittaa kolumnia. Ymmärrätkö? Laivauutisia. Juttu jostakin satamassa olevasta laivasta. Ymmärrätkö? Kerran viikossa juttu jostakin laivasta. Lukijat rupeavat pitämään siitä. Äläkä rajoitu Killick-Clawhon. Kulje pitkin rannikkoa. Kolumni. Etsi jokin alus ja kirjoita siitä. Ei muuta. Sinulle tilataan tietokone. [- -]

Quoyle meni takaisin pöytänsä ääreen. Nutbeem liitti kätensä yläilmoissa yhteen ja ravisti niitä. Hänen piippunsa kääntyi. Quoyle kiersi paperin koneeseen, mutta ei kirjoittanut mitään. Kolmekymmentäkuusi vuotta ja ensi kertaa joku sanoi että hän oli tehnyt oikein.

Sumu ikkunaa vasten kuin maito.

Klo 12.40. Kreetta Onkeli: Beige. Eroottinen kesä Helsingissä. (127 sivua)

Oli hyvä asia syödä mutta huono asia lihoa. Käytin kotona isän housuja. Niistä ei mahtunut ylin nappi kiinni. Kädet ja jalat olivat kantamukset joita en voinut laskea. Tahdoin viedä tilaa hyvin vähän. Mieluiten en ollenkaan. Paitsi syötävä, myös mielipiteet suurensivat sanojaa. Yksi järkkymätön kannanotto vei olohuoneesta puolet. Suljin mielipiteet sisälleni. Pian ne lakkasivat muodostumasta. Olemalla kiltti ja myötäilevä olin pienikokoinen. Mutta iso ei saanut olla sellainenkaan, herkkä. Minulta odotettiin ronskiutta. Varmuutta. Ihmisten kanssa en tiennyt mikä olin.

Klo 15.30. Hannu Salama: Juhannustanssit (245 sivua)

Mennessään takaisin saliin Riston jyvälle ottamat tytöt tulivat livertelemään ikkunan ääreen. Korppu narisi omia juttujaan ja Paavosta se kävi niin sulavasti kuin mies ei olisi ottanut ryyppyäkään, vaikka tytöt huomauttivat: hyi päissään koko Risto. Toinen nosti sormeaan, toinen vain hymyili. Paavo huokaili syvään takapenkillä, katseli hävyttömästi tyttöjä joilla kummallakin oli maine: se antaa. Puoliksi harmista ja kiukusta hän rupesi örähtelemään:

– Suksikaa ny vittuun siitä saatanan huoranalut. Tai tulkaa messiin, meinaan mitä se maksaa se sun pimpsas.

– Noo Paavo, loppui Korpun vuodatus Kööpenhaminasta. Tytöt katsoivat teennäisen suuaukisesti takapenkille. Paavo ryhdistäytyi, pääasiassa Korpun osoittavan ja selittävän hymähdyksen takia, nosti päänsä tärkeästi takakenoon ja alkoi:

– Papittaren alushame halkesi keskeltää…niin kuin tulin äsken sanoneeksi, aika on ehdottomasti toinen. Me emme elää enä kolmikymmenlukua, AKS on voitettu kanta.

Klo 17.00. Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (191 sivua)

– Nämä ovat lautasia, kultaisia lautasia. Ja nämä ovat koruommeltuja lautasliinoja. Ne ovat espanjalaisen luostarin nunnien ompelemia.

– Onko se mahdollista? kuiskasi Becky, joka tunsi mielensä käyvän yhä juhlallisemmaksi.

– Kuvitellaan niin. Jos oikein koetat kuvitella, että asia on niin, se tuntuu myös siltä.

– Katso tätä!

Hän piti kädessään vanhaa kesähattua, jonka oli löytänyt arkun pohjalta. Sen ympärillä oli kukkaseppela, ja sen hän otti irti.

– Tässä on seppele juhlaan, hän sanoi mahtipontisesti. – Se täyttää ilman tuoksulla. Pesupöydällä on tuoppi ja saippua-astia, anna ne tänne pöytäkoristeiksi. [- -] – Tämä on kristallimaljakko, sanoi Saara järjestäessään seppeleestä ottamiaan oksia siihen, – ja tämä, hän sanoi hellästi katsellen saippua-astiaa, jonka hän täytti ruusuilla, – on jalokivillä koristettua puhtainta alabasteria.

Hän kosketteli totisena tavaroita, ja hänen huulillaan oli onnellinen hymy.

– Varjelkoon! Kuinka se on kaunista! kuiskasi Becky.

19.00. Laila Hietamies: Maan väkevän lapset (201/384 sivua)

– No mitä sie tykkäsit Aliisan lapsest? aloitti Valma.

– Pienhä tuo on, jotekii nii vähäverise näköne.

– Terve lapse se on, Aliisa on hyvillää ku sai tytön. Kyl miekii olisi, jos vaan joku ens kosis ja sit tään tytön tekis.

– Etteikö tää Otto?

– Otto. No se on nii saamato, vaik hyvälthä se ajatus tuntus.

– Naimisiinmäneminenkö?

– Nii. Ois elämäs jottai jännitystä, vaik aattelis omia häitää. Mutte täs tuloo vuuvest toisee aateltuu vaa noita lehmii. Ehä tääl Läävmäel mittää tapahukkaa. Kukkaa ei tän tuu ja kukkaa ei täält lähe. Ilta ku tulloo, josset mäne naapuri mökkii haastamaa, nii haastat itsekseis.

– Kah haasta lehmil, Anna Kristiina nauroi.

Jee, lukumaraton on ohitse! Luin kuusi ja puoli kirjaa, yhteensä 1503 sivua (Maan väkevän lapset ehti vain reiluun puolenväliin). Nukuin kahdeksan tunnin yöunet, mutta en ulkoillut sadepäivän aikana, enkä juurikaan käyttänyt aikaa ruoanlaittoon. Olen yllättynyt, miten hyvin jaksoin lukea – vain Juhannustanssien aikana nukahdin kerran päikkäreille (en tiedä kauanko nukuin).

Luetuista kirjoista moni oli aiemminkin luettuja, mutta niin kaukaa etten paljoa muistanut. Erityisesti Ihmiset suviyössä oli kadonnut mielestäni, mutta Laivauutisista muistin sentään jotain. Vaarallinen juhannus tietysti on kovin tuttu, mutta Pikku prinsessan olen lukenut viimeksi lapsena. Maan väkevän lapset olen lukenut monta kertaa – se on yksi niitä kirjoja, joihin palaan uudestaan ja uudestaan – oikeastaan ainoa Laila Hietamies, jonka jaksan lukea monta kertaa. Salaman Juhannustanssit olen aloittanut joskus mutta luovuttanut jo alkumetreillä. Nyt oikeastaan ihmettelin, mikä korvaani silloin on niin särähtänyt. Ehkä olin vain liian nuori silloin, tai ehkä korvani ovat oppineet sietämään Salaman kieltä nyt jo paremmin.

Selkää jomottaa, mutta muuten en ole vielä kyllästynyt. Tekisi mieli lukea Maan väkevän lapset vielä loppuun tänään, mutta voisi kyllä olla tervettä tehdä hetken ajan jotain ihan muuta. Katsotaan miten käy!

Lukumaratonin voisi toteuttaa toistekin vielä tarkemmalla teemalla – esimerkiksi kokonainen vuorokausi sarjakuvaa tai vaikka viikonloppu Kingin Musta torni -sarjaa. Eräänä joululomana taisin lukea koko Potter-sarjan putkeen, ja jonain viikonloppuna olen pitänyt Potter-leffamaratonin. Vähän sekopäinen olo oli kyllä silloin, heh.

Mainokset