Itseni työllistäjänä olen Elina Grundströmin sanoin nykyajan torppari, ja työtilanteeseeni  liittyy paljon huonoja puolia kuten sosiaaliturvan puute ja mitätön eläkkeen kertymä. Viime päivinä olen kuitenkin nauttinut työtapani hyvästä puolesta eli vapaudesta. Palkkatyötä tekevät ystäväni eivät useinkaan voi irrottaa lähes kokonaista viikkoa harrastukseen liittyvään tenttiin lukemiselle kuten minä parhaillaan teen. Harva työssäkäyvä myöskään voi irrottautua tarpeen tullen töistään niin vapaasti kuin apurahatutkija voi.

Alkuviikosta nautiskelin tästä vapaudesta muutenkin kuin tenttikirjan äärellä. Sattumalta Jyväskylässä oli yhtä aikaa kaksi minulle tärkeää ihmistä, toinen pohjoisesta ja toinen lounaasta, ja riemuni oli rajaton. Molempia näen aivan liian harvoin, ja molemmat yhtä aikaa oli jo suoranainen ihme! Onneksi minulla ei ollut mikään kirjoituspaniikkiaika deadlinen alla, vaan saatoin hyvin jättää lukemisen kevyemmälle ja viettää aikaa heidän kanssaan. Aurinko paistoi ja minulla oli hyvä mieli koko ajan maanantai-illasta keskiviikkoaamuun, minkä ajan pohjoisen vieras luonani vietti.

Kyllähän minä teen töitä, mutta on aivan mahtavaa saada päättää edes toisinaan itse, milloin työt tehdään. Deadlinet määräytyvät usein ulkopuolelta ja huono puoli on se, että sairastumisen tai muun elämänmullistuksen keskellä deadlinet eivät silti yleensä jousta. Mutta tällaisina aikoina kun olen terve ja työkykyinen (lievää käsisärkyä lukuunottamatta), on hienoa rytmittää työnteko itse. Välillä menee liioitteluksi kuten toukokuussa, jolloin olin joka viikonloppu vähintään yhden päivän työhuoneella. Mutta pitkien päivien vastapainoksi on päiviä ja viikkoja, jolloin sitten otan kevyemmin – tai tuhlaan monta päivää tenttikirjoihin, kuten nyt.

Pelkään sairastumista ja toimeentulovaikeuksia, ja siinä lienee yksi syy että vetkutan lääkäriin menoa käsikivun vuoksi. Toistaiseksi se on vielä hallittavissa, joten jatkan työtäni, sillä viime keväänä jo testasin ettei sairauspäivärahalla elä. Vaikka tulevaisuudessa on monta epävarmuustekijää, en jaksa näin hyvinä päivinä surra ja pelätä. Mietin tätä kaikkea sitten huomenna (Tarassa).

P.S. Vieraiden mukana takaisin Jyväskylään palasi myös Jyvis-råtta. Se on asunut jonkin aikaa Kittilässä, nähnyt nyt Lapin kaikkina vuodenaikoina ja pullistelee tarinoita ja kerrottavaa Herra ja Rouva Råtalle Turussa Tildan ja hänen miehensä luona. Ehkä pidän sen kuitenkin vielä vähän aikaa täällä ja muistuttelen Jyväskylän parhaista puolista, joista se aiemmin jo niin piti. Palailkoon Turkuun sitten myöhemmin!

Mainokset