Aloitin syksyllä kirjallisuuden perusopinnot, mutta yhtä luentokurssia lukuunottamatta en saanut itsestäni irti opintosuorituksia talven aikana. Nyt toukokuussa ilmoittauduin ensimmäiseen kirjatenttiini moneen vuoteen ja urheasti lähdin tekemään tekstianalyysin opintopakettia.

Jotenkin ylimielisesti kuvittelin, että näiden kaikkien humanistivuosien jälkeen tenttiin lukeminen olisi helppo nakki. No ei se ollut, ei ainakaan tuon tekstianalyysin osalta – olipa hyvä oppia taas nöyryyttä. Pakettiin kuuluvat artikkelit olivat kyllä pääosin selkokielisiä, mutta käsitteet silti vieraita ja vaikeita ja kokonaan minulle uudella tavalla määriteltyjä. En ole vuosikausiin joutunut lukemaan mitään, missä pitäisi opetella ulkoa asioita, mutta nyt yritin tankata kielikuvien eri tyyppejä ja hienoja nimityksiä – ja turhaan, kaiken lisäksi, sillä en minä niitä oppinut.

Tentti oli kuitenkin hyvä, just sellainen kuin ajattelin/pelkäsin sen olevan. Eli kaksi tehtävää, johon kumpaankin oli tekstiaineisto, jota piti sitten analysoida annetusta näkökulmasta ja oikeilla käsitteillä. Toisen tehtävän aineistona oli novelli, toisen kaksi runoa. Lyriikan analyysi on minulle aina ollut vaikeaa, ja siinä piti nimenomaan pohtia kielikuvia, joista en ymmärrä mitään. Toisessa aiheena olivat ajan kuvaukset annetussa novellissa, ja se oli helpompaa kauraa, kun aikaa ja sen käyttöä tekstissä olen muutenkin pohtinut. Novellitehtävä meni ilmeisesti paremmin, sillä jotenkin räpiköin tästä tentistä ihan hyvän arvosanankin.

Hassua oli huomata se, miten kauhean tenttipaniikin sain lietsottua itseeni. Ihan samalla tavalla luin ja panikoiduin osaamattomuudestani opiskeluaikananikin. Kirjoittelin siitä blogiinkin joskus silloin talvella 2006… Ja aina tentin jälkeen on suunnattoman helpottunut olo.

Tenttisali sen sijaan ahdisti. Kun odotin aulassa saliin pääsyä, tunsin vahvasti olevani väärässä paikassa. Aula oli täynnä opiskelijoita, enkä minä tästä tenttimisestä huolimatta enää miellä itseäni opiskelijaksi, en samalla tavalla kuin he. Siellä oli mukana nuoria, joita olen itsekin opettanut, ja jännittyneitä kasvoja, joille jokainen tentti oli tärkeä pala opintoja. Minulle kun tämä kuitenkin on vapaaehtoista, harrastuksellista ja sivutoimista, eikä edes kovin tärkeää kaikkien muiden tärkeiden palikoiden ohella.

Onneksi salissa viereeni sattui tuttava, jolla oli ihan samanlaiset tunnelmat. Vertaistuki vähän auttoi omituiseen olotilaan.

Kesällä aion tehdä vielä kaksi tenttiä. Luotan siihen, että myöhemmät tentit ovat sisällöllisesti helpompia, sillä niissä on enemmän asiaa josta tiedän jo vähän. Tekstianalyysi oli ihan outo juttu, mutta esimerkiksi populaarikulttuurin tai kirjallisuushistorian kirjapaketeissa on jotain, jonka tunnistan, joitain tuttuja asioita. Sitten pidän vähän taukoa, sillä syksystä on tulossa rankka oman tutkimuksen kanssa, mutta talvella sitten teen viimeiset puuttuvat kirjapaketit.

Mainokset