Espan lyyli E lähetti jokin aika sitten minulle haasteen. Pitkä vastausaika ei ole johtunut tehtävänannosta vaan siitä, että nykyään sopivia hetkiä bloggaamiseen tuntuu löytyvän vähemmän kuin ennen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuitenkin. Meemissä tehtävänä oli jakaa lukijoille viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Mistäs minä muiden blogien lukijamääriä tiedän, mutta valitsin tähän viisi esimerkkiä blogeista, joilla epäilen olevan vähemmän lukijoita kuin ne ansaitsisivat. Näistä osa on tuttavien blogeja, mutta oikeasti haluaisin nostaa esiin sen, että blogi jatkaa elämäänsä myös sen jälkeen, kun sen aktiivinen päivittäminen päättyy (jollei kirjoittaja halua poistaa koko blogia). Vaikka blogikirjoittamiseen kuuluukin tietty ajankohtaisuus, eivät kaikki tekstit menetä merkitystään yhdessä yössä.

Learning about Finland on kanadalaisen ystäväni Dominiquen blogi, jossa hän kertoo ulkomaalaisen kotiäidin arjesta Jyväskylässä. Blogi on kiinnostava minusta siksi, että Dominiquen rehellisen, suoran ja jokapäiväisen elämän pienissä asioissa kiinni olevan kirjoitustyylin takaa voi pohtia sitä, miltä yhteiskuntamme ja yhteisömme näyttää vieraan silmissä ja miten meille arkiset asiat voivat muuttua hauskoiksi tai draamallisiksi, riippuen tilanteesta. Väärinkäsityksiä sattuu, mutta yleensä silloin tekee ehkä hyvää katsoa myös peiliin.

Kuten sanottu: vaikka blogi olisi määräaikainen, se ei silti tarkoita että lukeminen loppuisi. Nanna Nicaraguassa oli ystäväni puolen vuoden vapaaehtoistyömatkan blogi, joka päättyi jo viime elokuussa. Palaan Nannan kirjoituksiin silti aina välillä, sillä niissä olevat aiheet ovat tärkeitä, sillai tärkeällä tavalla. Kun omat ongelmat tuntuvat isoilta, kannattaa katsoa Nannan kuvia tai lukea valoisia tarinoita, joissa aiheet kuitenkin usein ovat vakavia.

Sivukuja taas on blogi, jonka kirjoittaja vain on lopettanut päivittämisen – silti hartaasti toivon, että hän palaa vielä. Sivukuja kirjoitti vähillä sanoilla monesti niin osuvasti, että sydäntä kipristi. Miten joku osaakin pukea sanoiksi sen, mitä minunkin sielussani tapahtuu? Kuten nyt esimerkiksi kuvaus keväästä

Näytelmäkirjailja kotopuolesta päin kommentoi omaansa ja maailman menoa blogissa Olen usein ihmetellyt. On kiinnostavaa lukea ammattikirjoittajan kuvauksia työstään, mutta myös Maritan havainnot ympäristöstä osuvat usein niin terävästi kohdalleen, että ei voi kuin virnistellen ajatella, että niin-PÄ.

Aimo pamauksen kirjoittaja tiivistää perhe-elämän sattumuksia niin hauskasti, että olen kerran jos toisenkin nauranut ääneen. Aino taitaa olla siirtynyt nykyään aktiivisemmin Twitteriin (@aimoannos), mutta blogi kyllä varmasti päivittyy silloin tällöin edelleen. Vanhoissakin jutuissa riittää luettavaa päivityksiä odotellessa.

Ja jokerina heitän vielä haasteen antajan E:n uuden osoitteen. Espan lyyli kasvattelee nykyään Kirnuvoikukkia, ja kauniisti kirjoittaakin. Kyllä huomaa, että on folkloristi – vai floristi, niinkuin lehdessä oli erään tämän alan väitöksen yhteydessä taannoin.

Koska mainitsemistani blogeista osa on jo lopettanutkin, en nyt käy viemässä meemiä eteenpäin. Jos he sattuvat tätä lukemaan, niin olkaa hyvä – olisin iloinen, jos ottaisitte haasteen vastaan. Olisi myös hauskaa, jos lukijani (tiedän, että teitä on siellä kyllä!) antaisivat omia vinkkejä suosikkiblogeistaan kommentteihin.

Mainokset