Erään suunnilleen samassa työvaiheessa olevan kollegan kanssa meni jutteluhetki tänään vähän paniikinomaiseksi. Hän muistutti minua siitä, että kirjoitusaikataulun suunnitteleminen on tärkeää. Tähän asti olen vain ajatellut asiaa summittain ja vähän sinne päin haluamatta keskittyä siihen sen tarkemmin – paitsi deadlinen olen tiennyt jo pitkään. Tänäänkin ensimmäinen reaktioni kollegan puhuessa aikataulun tekemisestä oli laittaa sormet korviin ja vinkua etten vaan kuulisi totuutta. 😀

Totuushan on se, että kiire tässä tulee. Tavoite on saada käsikirjoitus syyskuun loppuun mennessä valmiiksi. Toistaiseksi puuttuu vielä suunnilleen kaikki.

Tein kuukausittain ja viikoittain etenevän aikataulun itselleni rauhoittaakseni nousevaa paniikkia. Ja kas, eihän tässä hätää. Jos käytän vain neljä viikkoa per käsittelyluku niin homma toimii. Mutta onko se mahdollista? Aina on muutakin sälää, on Kansatieteen päivien järjestelyt ja konferenssi Skotlannissa ja laitoksen, 1950-lukuhankkeen ja THTPS:n seminaareja. Yritin ottaa näitäkin huomioon aikataulua tehdessäni, jätin sinne tänne vähän ilmaa. Ja silti se näyttää toteuttamiskelpoiselta.

Kokeneempi, työssään pidemmällä oleva kollega kertoi tehneensä kirjoitusvaiheessa useita aikatauluja, joista yksikään ei pitänyt. Mutta minä inspiroidun deadlineista! Ja jos jotain niin olen kohtalaisen nopea kirjoittaja, vaikka laatu sitten onkin varsinkin ekoissa versioissa vähän sitä sun tätä. Mutta kuvittelin jättäneeni aikaa myös tekstien hionnalle. Silti on vaikea tässä vaiheessa sanoa, kuinka nopeasti kirjoittaminen sujuu. Osaan ehkä kirjoittaa kevyttä tekstiä sujuvasti, mutta entä analyysi? Entä riittävätkö voimat? Entä jos väsyn – silloin loppuu niin kirjoittaminen kuin siitä saatu nautintokin.

Olisi varmaan hyvä olla realistisempi aikataulun teossa, mutta jotenkin en nyt vaan pysty. Tuntuu siltä, että minun on vain pakko juuri nyt ajatella tämän onnistuvan. Jos lähden himmailemaan ja hyssyttelemään, en saa mitään aikaan. Voi olla, että parin viikon päästä kirjoitan teille, ettei tämä toimi. Ehkä jo parin viikon päästä tajuan, ettei kirjoittaminen suju niin kuin suunnittelin. Mutta juuri nyt tämän aika vauhdikkaan aikataulun tekeminen tuntuu parhaalta.

Loma, sekin on mukana aikataulussa. Tosin vasta syyskuun alussa, mutta hyvää kannattaa odottaa. Aikataulu on tehty ajatuksella, että työpäiviä on viikossa vain viisi, ja työtunteja 7-10 päivässä, tilanteesta riippuen. Toisinaan olen valmis käyttämään hommaan lauantaitkin, mutta toisaalta juhannusaattona en aio olla töissä. Eli kohtuullista, yrittäjähenkistä kirjoitustyötä tiedossa.

Aikatauluja suunnittelessa kaikuu mielessä uudestaan ja uudestaan se Benjamin Kiven ihanuudessaan hirveä toteamus Tuomas Kyrön romaanissa: ”En pitänyt vapaapäiviä. Kun tietää mitä tahtoo ja mihin aikoo, on aina vapaa.”

Tiedän mihin aion vaikken olekaan aina varma, haluanko sitä. Mutta se käsikirjoitus tulee olemaan ohjaajillani syyskuun lopussa. Näillä puheilla päätän tämän työpäivän.

Advertisements