Joulukuisesta Tavastian-konsertista asti olen kantanut laukussani Haavisto-pinssiä. Twitterissä ja Facebookissa ei ole jäänyt epäselväksi, kuka on minun ehdokkaani näissä presidentinvaaleissa. Silti vasta eilen ensimmäistä kertaa minulle kommentoitiin laukustani näkyvän Haavisto-kannatuksen vuoksi. Se tapahtui ennen tanssituntia, pukuhuoneessa. Minua vanhempi rouva aloitti keskustelun suorankierolla kysymyksellä:

– Oletkos jo käynyt äänestämässä?

Kerroin käyneeni jo, mutta minulla kyllä kesti hetken ennen kuin tajusin että kysymys johtui Haaviston kuvasta laukussani. Keskustelu jatkui sitten eilisen uutisilla, joissa Haavisto ja Väyrynen olivat gallupeissa tasoissa. Yhdessä tämän rouvan kanssa kehuimme Pekka Haavistoa ja totesimme hänet selkeästi parhaaksi ehdokkaaksi. Kehuimme kansainvälisen kokemuksen ja inhimillisen lähestyttävyyden. Sitten pukkariin saapui rouva, joka ei ollut kuullut koko keskustelua, vaan tarttui siihen omalla näkökulmallaan: ensimmäistä kertaa hänestä tuntuu siltä, ettei hän tiedä ketä äänestäisi. Siihen totesin, että näissä vaaleissa on harmillista, ettei mukana ole yhtään tarpeeksi hyvää naisehdokasta. Tästä kaikki pukukopissa olleet naiset olivat samaa mieltä, kuorossa suorastaan. Tarpeeksi uskottava naisehdokas olisi saanut tästä tanssijajoukosta paljon ääniä. Se voivottelu oli kuitenkin helppo päättää keskustelun lopputoteamukseen:

– Onneksi on kuitenkin Pekka Haavisto.

Hyviä syitä äänestää Haavistoa (ja keskustelua syistä miksi et äänestäisi häntä) löytyy vaikka kuinka paljon. Tärkeintä on kuitenkin, että käyttää äänioikeuttaan, oli lappuun kirjoitettu numero mikä tahansa ehdolla olevista. Minä äänestin viime sunnuntaina siskon kanssa Helsingin pääpostissa. Vaali-iloa kaikille muillekin!

Mainokset