Lauluyhtye Rajaton kiertää Suomea joulukiertueellaan nyt jo yhdeksättä kertaa. Monien vuosien käsittämättömän tylsien ristiinkulkemisten ja esteiden jälkeen pääsin nyt viimein kuuntelemaan Rajatonta livenä. Minulla on lähes kaikki yhtyeen levyt ja olen syvällä ihailulla seurannut heidän uraansa. Olen onnellinen tämän päivän konsertista – syvää joulutunnelmaa ja musiikin antamaa kokonaisvaltaista rauhallisutta mieli täynnä.

Joulun tuoja on vuodesta 2003 asti ollut minulle Rajattoman joululevy Joulu. Tänä jouluna he viimein julkaisivat uuden joulukokoelman otsikolla Jouluyö. Konserttikiertue sisältää lähinnä uuden levyn materiaaleja.

Molemmat joulualbumit ovat musiikillista juhlaa. Rajattomalle ääni on todellakin rajaton. He onnistuvat sekä tekemään uusilla sovituksilla vanhoistakin lauluista uusia että kiinnittämään jouluun kokonaan uutta musiikkia. Jouluun kuuluu yhtä hyvin Ketun joululaulu kuin Me käymme joulun viettohon. Uudella levyllä Rajaton osoittaa uudistamisen taitoaan esimerkiksi Lumiukko-klassikossa Walking in the air, jonka Soila Sariolan sovitus nostaa ihan uudenlaiseen lentoon.

Uuden levyn suosikkejani on erityisesti kaksi. Kuninkaat kulkevat, katsokaa! on laulu, joka Pessi Levannon, Hannu Lepolan ja Jussi Chydeniuksen itämaistunnelmaisena sovituksena vie upeasti tietäjien karavaanin laitamille, sen musiikkiin, tunnelmaan, tuoksuihin. Laulu kuvaa neljää itämaan tietäjää, joista vain kolme pääsee perille talliin asti. Toinen suosikkini on nyt etenkin konsertin jälkeen The little drummer boy, jossa Ahti Paunun häikäisevät sovitus & soolo tekevät yksinkertaisesta laulusta täydellisesti sydämeen käyvää musiikillista ilotulitusta.

Uudet kappaleet soivat toki upeasti levyllä, mutta kyllä konsertti toi musiikin ihan eri tavalla iholle. Itkin ja nauroin vuorotellen – no, tunnustettava varmaankin että enemmän kyllä itkin – silkasta sävelten harmonian kauneudesta. Rajattoman musiikki on minulle voimauttavaa.

Musiikin lisäksi Rajattomasta on helppo pitää myös ulkomusiikillisista syistä. Kuuden lahjakkaan, kauniin esiintyjän suoritusta on nautinto katsella. He saavat a cappella -laulamisen näyttämään helpolta ja hauskalta. Vuosien mittaan Rajattomasta on muodostunut minulle kuva nimenomaan tasapainoisena, aikuisten ja fiksujen ihmisten lauluyhtyeenä, jonka menestys syntyy kovasta työstä ja tinkimättömyydestä sekä tietenkin rakkaudesta musiikkiin. Varsinkin aiemmin fanitin erityisesti Jussi Chydeniusta ja Essi Wuorelaa, mutta Rajaton on kyllä nimenomaan lauluyhtye, ei kuuden sooloartistin yhteisproggis. Rajattoman laulajat tekevät yhdessä sitä minkä osaavat parhaiten. Uskon, että suuri osa heidän lumovoimastaan johtuu juuri siitä musiikin tekemisen ilosta, joka heidän esiintymisestään ja yhdessäolostaan huokuu kaikkien näiden vuosien jälkeenkin esimerkiksi tällä videolla. Tästä itsensä toteuttamisesta ja  ”sen tekemisestä mikä saa sukat pyörimään jaloissa” voisi ottaa oppia.

Monien, monien kiertueiden ja vaihtuvien konserttipaikkojen ja yleisöjen jälkeenkin he jaksavat yhä hymyillä ja tervehtiä konserttivieraitaan. Nimikirjoitusjonossa jokainen heistä katsoi silmiin ja kiitti. Tungoksesta huolimatta he tekivät kaiken rauhallisesti ja kiireettömästi.  Kuten muulloinkin aina kun tapaan ihmisiä, joita ihailen suunnattomasti, tilanteet tuntuvat epätodellisilta ja menevät turhan nopeasti ohi näin hitaalle ihmiselle kuin minä. Hannu Lepolalle menin kuittailemaan kajaleista (ihan hyvällä!), mutta muuten pysyin nätisti asiassa ja kiitin heistä jokaista ja kerroin, että heidän joululevynsä tuovat joulun, mutta esimerkiksi albumi Kevät on jokavuotinen kevään tuoja. Ja toivotin hyvää joulua.

Mutta nyt on Joulu, ihana joulu vaikka lumi vielä antaa odottaa itseään. Kiitos Rajattomalle – ja onnellista joulukiertueen jatkoa!

Mainokset