Muistatteko sen Gilmoren tyttöjen ensimmäisen kauden jakson, jossa Lorelai nuuhkii ensilumen tuoksua? Hän kertoo Lukelle, kuinka ensilumi aina vaikuttaa häneen jotenkin taianomaisesti ja lumisade tuntuu olevan vain hänelle, häntä varten. Ensilumen sataessa ei voi olla muuta kuin sykähdyttävän onnellinen.

Ajattelin sitä eilen, kun tanssitunnin jälkeen kävelin yläkaupungin ja Seminaarinmäen puistokampuksen läpi kotia kohti. Hento ensilumikerros peitti nurmikoita, teitä ja rakennuksia. Kaiteet olivat valkeassa huurussa ja Köyhälampi kokonaan valkoinen. Nyt, kun kinoksia ei vielä ole, lumi on oikeastaan kauneimmillaan puiden ja pensaiden oksissa, jotka ovat peittyneet valkealla kerroksella kuin joulukoristeessa konsanaan.

Ensilumen aikaan harvoin on jäätävän kylmä, mikä mahdollistaa sellaiset onnelliset, hitaat kävelyretket kuin eilen. Kaupunki – minun kaupunkini – oli kaunis ja onnellinen tyytyväisyys elämään kaikkine puolineen kipristi jalkapohjista päälakeen asti. Työnsin huolet ja pahan mielen pois sen yrittäessä tulla ja keskityin siihen hetkeen, siihen onnelliseen tilaan.

Kotiin tultuani oli vielä kaivettava se kyseinen Gilmoreitten jakso esiin. Kuten ympäristöministerikin totesi facebookissa pari päivää sitten: ”Stars Hollow’ssa ei ole yhtään ympäristöongelmaisia kaivoksia, turpeennostoa, ahdasmielisiä miestanssin vastustajia tai talouskriisejä.” Siellä ei ole myöskään liian hitaasti valmistuvaa kirjaa tai muita arkeni huolia (eikä Maxin auto hajonnut sopivasti eilisen lumisateen aikaan kotini lähelle 😉 ), mutta kas, se onkin mielikuvitusta ja juuri siksi täydellisen sopiva retkikohde myös talvisina iltoina.

Sääherrat ovat vakuuttaneet monta kertaa, että lumi katoaa vielä tämän viikon aikana. Harvoin ensilumi kerralla jääkään paikoilleen, mutta talven tuoksu on nyt ilmassa. Vähitellen olen alkanut jo löytää joulun odottamisen ilonkin, joka vielä viikko sitten tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta.

Mainokset