Papu on kyllä vähän liian suloinen ollakseen totta. Ajoittain sietämättömän siirappinen kissani kiipesi tavalliseen tapaansa äsken viereeni tähän sohvalle, missä istun kirjoittamassa. Reitti kulki luonnollisesti suoraan sylin kautta, näppäimistön edestä, etten varmasti voi olla huomaamatta. Sitten se käpertyi lonkkani viereen, asetti toisen etutassunsa ja päänsä reidelleni ja aloitti syvän ja rohisevan kehräyksen kuin kertoakseen ”sinä olet minun”. Ja minä raukka kun yleensä kuvittelen itse omistavani kissani.

Myös Simonin kissassa on viisautta.

Mainokset