Huomaan, että on vähän liian kiire ja liikaa tekemistä. Merkkejä siitä esim.

  • nopeat mielialanvaihtelut kiukusta nauruun
  • unohtelu, sekä tavaroiden että ajatusten
  • sekava puhe: kesken lauseen saatan alkaa puhua jostain ihan muusta
  • en muista kuin yhden kauniin syyspäivän – meneekö lempivuodenaikani minulta ohi, vai onko tämä oikeasti ollut ihan harmaa kuukausi muuallakin kuin minun silmissäni?
  • tummansiniset renkaat silmien alla
  • pesemättömät pyykit, kissankarvojen peittämä koti
  • liian monta ”Sitten kun tämä on ohi, niin…” alkavaa lausetta
  • seurankipeä, laiminlyöty kissa
  • väsy

Tästäkin ohimenevästä stressivaiheesta kuitenkin selviän. Apuna esim.

  • ystävät, sisko
  • läheisen ystävän muutaman viikon ikäinen poika, joka nukahti tänään syliini ja sai minusta saman tien ikuisen ihailijan
  • ekat varpajaiset joihin pääsin osallistumaan, ja tietty etenkin niiden juhlien aihe, työkaveripariskunnan tyttönen
  • facebook
  • iltalukeminen, juuri nyt Markus Zusakin Kirjavaras

 

ja eniten:

loma.

Sieltä se tulla jollottaa, koko ajan lähempänä. Yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa että se lähestyy, sillä niin tarpeeseen kuin loma tuleekin, tekemistä on ennen sitä aikamoisesti. Mutta minä selviän, aion selvitä. Itsepäisyyteni olen perinyt isältäni, enkä taatusti myönnä tappiotani tämän työvuoren äärellä ellei ole ihan ihan pakko. Vielä ei ole, vielä porskutetaan!

Mainokset