Olin pankkini tulevaisuutta käsittelevässä seminaarissa. Kuulun pankin hallintoneuvostoon, siksi olin mukana. Itsekin vähän yllätyin löytäessäni itseni tuollaisesta tilaisuudesta, mutta kyllä se kuitenkin oli hyvä päivä. Tämä luottamustehtävä tuo minulle aikamoisesti lisää oppia ja vähentää niitä vieraus-väreitä, joita saan kaikesta talouteen, veroihin ja pankkeihin liittyvistä asioista.

Paikalla oli monta hyvää puhujaa. Oli järkeen vetoavia ja niitä, joilta loppuivat sanat kesken, kun mielipide perustui lähinnä tunteisiin. Jostain syystä tunne-argumentit eivät yleensä ole yhtä vahvasti esitettyjä kuin järki-lauselmat. Paras puhuja oli kuitenkin se, joka näpäytti erästä järkeen vetoavaa toteamalla ytimekkäästi sen tosiseikan, ettei järkeä ja tunteita voi erottaa toisistaan kovinkaan yksiselitteisesti.

Järjellä tehtyjä päätöksiä vastustetaan tai puolustetaan tunteilla. Järkisyillä tehdyt päätökset aiheuttavat tunnereaktioita. Tunteisiin perustuvat päätökset voidaan yleensä selittää myös järkevästi – jos niin halutaan. Ihminen ei ole kone, joka toimisi aina vain yhdellä tapaa, ei edes tilanteesta riippuen vain yhdellä tapaa. Tunteet ja järki sekoittuvat päätöksenteossa useimmissa asioissa, koska päätöksentekijät ovat ihmisiä.

Järki-puhuja kehoitti tekemään järkeviä ratkaisuja ja vähentämään tunteiden merkitystä, koska vain järjellä saavutetaan realistisia tuloksia. Ymmärrän mihin puhuja pyrki, mutta hänen argumentointinsa on heikkoa. Myös järkevät ratkaisut voivat tuntua oikeilta, jos niihin löytyy hyviä perusteluja. Realismi on hyvää pitää mielessä, mutta on nimenomaa realismia ymmärtää, että tunteiden ”sammuttamisen” vaatimus vain ärsyttää ja siis nostaa esiin lisää tunteita. Samat perustelut voivat tulla hyväksytyiksi jos argumentoi paremmin – se jos jokin on päätöksenteon ja vaikuttamisen arkea.

Jane Austenin Järki ja tunteet (Sense and Sensibility, 1811, suom. 1952) kertoo muuan muassa juurikin tästä asiasta. Monenkin poliittisen tai muuten yhteiskunnallisen vaikuttajan kannattaisi lukea se, ennen kuin lähtee vetoamaan järkeen päätöksenteon perusteena.

Itse asiassa olen viime aikoina taas ajatellut, että aika monen muunkin kannattaisi lukea Austeninsa tai ainakin hänen merkitystään käsittelevä luku kirjallisuushistoriasta ennen kuin alkaa liittää hänen teoksiinsa ”vain” -sanaa tai ennen kuin tuhahtaa tai kääntyy pois aina Austenin nimen kuullessaan.

Advertisements